Teoria yhteisestä voitollisuudesta, sopimuksesta, sopimuksen pitävyydestä ja eettisen tahdon varaisesta hyvästä esiintymisestä

Kahdenvälisesti yhteinen voitollisuus on etuisuutta ja henkilökohtaista voitontavoittelua, mutta siinäkin pienessä suhteellisuudessa on se vahvuus, ettei kaikkeen ole syytä mennä mukaan teoriana voitollisuudesta, eikä siihen tarvita useampia voitontavoittelijoita enentämään kenenkään yhteisöille tavoitteettomia voitonpyrkimyksiään yksityisenä mielteenään sekä ajatuksenaan jo valmiiden tehtävien uudestaan itselleen hyödyllisestä voitonjaosta. Teoria yhteisestä voitollisuudesta on tärkeä inhimillinen kasvu- ja kehitysteoria, jonka tavoitteensa pyrkimyksestä ei pidäkään antaa koskaan periksi, mutta muuten teoria voidaan kyllä kokonaan hylätä, romuttaa ja tehdä vaikka mahdottomaksi toteuttaa, koska sellaistahan on poltetun maan taktiikkana nähty toki maailmanhistoriassa.

Sopimus on tarkoitettu lähtökohtaisesti ja neuvottelun yksimielisyyteen viimein perustuen pitäväksi sekä myös tulkittavaksi, jos sopimusehtoja on tieten rikottu. Sopimus on myös tärkeä viimekätinen takuu hyvien suhteiden jatkumisesta voitollisuuden tavoittelun kilpailussa reiluin periaattein ihmisten kesken. Eettisen tahdon varainen hyvä esiintyminen on ehdottomasti arvosteltava hyvänä, hyvään tapaan perustuvana ja asioita edistävän hyvää sopimusta noudattavana yhä uusia sopimuksia kehittyvästi aikaansaavana esiintymisenä. Sopimus on myös osaamisen kehitysvara ja taloudellisen kilpailun jatkuvaa sopimusperusteista sekä oikeuspositivistista kehitystä.

Oikeudelliselta ja yleisesti julkiselta kannalta ajateltuna velvoiteoikeudelliset suhteet, hyvät tavat molemminpuolisesti ja oikeudellisen ajattelun jakaminen toisten ihmisten kanssa dogmaattisesti sekä voimassa olevasti lainsäädäntönä, yhdenvertaisuutena kehitysparametrejä myöten ja oikeusvaltiollisena suvereenisuutena maailmassa ovat joka tapauksessa inhimilliselle ajattelulle vuorovaikutuksessa tärkeää oikeusfilosofista kehitystä, vaikka kansakuntaisen vallan rekonstruktion jäljiltä kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän ohjauksen huomattaisiin harhautuneenkin tavoitteistaan seuraaviin demokraattisiin, yleisiin sekä yhtäläisiin vaaleihin mennessä. Oikeustieteellä on tässä asiassa keskustelun edellään viejän tärkeä tehtävä suhteessa kansanvaltaan ja sen päätöksentekijöihin eli kansalaisiin sekä maassa laillisesti oleskeleviin päätöksentekijöihin äänioikeuksineen yleisissä paikalliskulttuurin vaaleissa. Laiton siirtolaisuus ei ratkea ainakaan myöntämällä enemmän lainmukaisia oikeuksia laittomuuteen sillä tavoin vastaten.