Voittajan tyytyminen ja endorfiinit

Voittajan tyytyminen liittyy vahvasti aivojen palkitsemisjärjestelmään ja endorfiinien vapautumiseen. Kun tavoite saavutetaan, keho reagoi luonnollisilla hyvän olon kemikaaleilla, jotka vahvistavat onnistumisen tunnetta ja lisäävät motivaatiota jatkaa eteenpäin.

Endorfiinit ovat kehon omia “hyvän olon hormoneja”, jotka lievittävät kipua, vähentävät stressiä ja tuottavat mielihyvän tunteen. Voiton hetkellä tai haasteen ylittämisen jälkeen endorfiinit auttavat kokemaan syvää tyytyväisyyttä ja sisäistä rauhaa, mikä tekee saavutuksesta merkityksellisen.

Voittajan tyytyminen ei kuitenkaan tarkoita pysähtymistä, vaan tasapainoa: kykyä nauttia saavutetusta tuloksesta, tunnistaa oma kehitys ja samalla säilyttää halu oppia ja kasvaa. Tällainen asenne tukee pitkäjänteistä hyvinvointia, parempaa suorituskykyä ja myönteistä elämänasennetta myös arjen pienissä voitoissa.

Yksilön onni, yhteinen onni ja rakkauden kudos

Mitä jos parisuhde ei olekaan luonnonlaki, vaan vanha tarina, joka on kudottu yhteen metsästäjäheimojen, kyläyhteisöjen ja esi‑isien pelkojen ja toiveiden kanssa? Monogamia, mustasukkaisuus, omistamisen kieli – entä jos ne ovat vain erilaisten luonnonkulttuurien jäänteitä, jotka olemme huomaamattamme kantaneet kerrostalojen makuuhuoneisiin ja digitaalisille viestikanaville?

Yksilön onni puhuu usein minä‑kielellä: minun vapaus, minun halu, minun täyttyminen. Yhteinen onni taas kuiskaa meistä: hengitysten rytmistä, jaetusta arjesta, siitä hiljaisesta sopimuksesta, että emme jätä toisiamme yksin pimeimpäänkään yöhön. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi kieltä törmäävät? Kun oma kaipaus vetää yhteen suuntaan ja yhteinen suunta toiseen?

Seksuaalisuus on kuin virta, joka ei tunne rajoja, vaikka me piirrämme sen ympärille karttoja: suhde, avoin suhde, uskollisuus, uskottomuus. Kenen karttaa sinä seuraat? Onko halusi todella sinun, vai toistatko vain kulttuurisi käsikirjoitusta siitä, millainen kosketus on sallittua, millainen häpeällistä, millainen "oikeaa rakkautta"?

Voisiko olla, että nykyinen parisuhdekäsitys on kompromissi muinaisten selviytymisstrategioiden ja nykyisen yksilökeskeisyyden välillä – kyläyhteisön tarve varmistaa lasten henkiinjääminen ja tämän päivän tarve varmistaa oman sisäisen lapsen kuulluksi tuleminen? Jos emme enää elä samassa maailmassa kuin esi‑isämme, miksi pitäisimme kiinni täsmälleen samoista rakenteista rakkaudessa?

Kun ajattelet omaa suhdettasi – mennyttä, nykyistä tai toivottua – kysy itseltäsi: missä kohtaa minä päättyy ja me alkaa? Onko onnesi sidottu toisen lupaukseen, vai voiko se hengittää myös silloin, kun toinen ei täytä kaikkia toiveitasi? Ja jos tavoittelisit kaikkien yhteistä onnea – kumppanisi, ystäviesi, tuntemattomien, jopa tulevien sukupolvien – muuttaisiko se tapaa, jolla rakastat, haluat, sitoudut ja irrotat?

Entä jos onni ei olekaan päätepiste, jonka saavutat oikealla kumppanilla, vaan liike, jossa yksilön ilo ja yhteinen ilo vuorottelevat kuin sisään‑ ja uloshengitys? Mitä pelkäät menettäväsi, jos annat toisen vapauden kasvaa omaksi itsekseen? Mitä pelkäät löytäväsi, jos katsot rehellisesti omia halujasi, myös niitä, jotka eivät sovi parisuhteen perinteiseen muottiin?

Voisiko rakkaus olla enemmän kuin sopimus kahden välillä – ehkä hiljainen lupaus elämälle itselleen: että suostumme tulemaan näkyviksi, haavoittuviksi, keskeneräisiksi? Ja jos näin on, millainen suhde palvelisi paremmin sekä sinun onneasi että kaikkien yhteistä onnea: tiukka muotti vai elävä, neuvoteltava, jatkuvasti muuntuva yhteys?

Mihin tarinaan sinä olet sitonut sydämesi – ja onko se todella sinun tarinasi?

Milloin alat todella ymmärtää itseäsi?

Moni huomaa vasta jälkikäteen, että omat ajatukset suhteista ja onnesta ovat muuttuneet hiljalleen, melkein huomaamatta. Vasta kun jokin särö, kriisi tai oivallus pysäyttää, alat ehkä nähdä, miten olet aiemmin selittänyt asioita itsellesi. Mitä sinä ajattelet siitä, milloin ihminen todella alkaa ymmärtää omia suhteisiinsa ja onneensa liittyviä ajatuksiaan? Miten sinä koet sen hetken, jolloin jokin loksahtaa paikoilleen ja näet menneet tapahtumat uudessa valossa?

Miksi ymmärrys ei synny yhtään hetkeä aikaisemmin? Voisiko olla, että tarvitsemme tietyt kokemukset, väärinkäsitykset ja pettymykset, jotta jokin sisällä kypsyy valmiiksi? Pysähdy hetkeksi: mitä sinä näet, kun katsot taaksepäin omaa elämääsi ja ihmissuhteitasi? Mitä olet oppinut itsestäsi vasta jälkeenpäin, kun aika on tehnyt tehtävänsä? Kirjoita ajatuksesi ylös tai jaa ne jonkun kanssa.

Jatka tätä keskustelua – itsesi ja muiden kanssa.

Vara ei venettä kaada

Vanhemmuus on liikkeessä suhtautumista kasvatuksen vastuisiin. Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus seuraavat toisiaan elämänvaihein. Paikkaperiaate on terveyttä, mutta siitä kehittyy myös ihmiselle reviiri, jossa voi levähtää.

Lähettiteoria

Kahden toisilleen tai osin itselleen vieraan ihmisen reviirin muodostumista ohjaa mahdollisuus määrätä lähetti liikkeelle, koska siten on helpointa mennä mukaan, jos on tarve siihen tai jotenkin uhkan aikaansaamisen taikka aiheutumisen vuoksi olisi siirryttävä paikasta toiseen suojaa hakeakseen omalle ja toisen elämälle.

Seuranta ja kyky kantaa vihollismaisesti käyttäytyvä henkilö tai elävä olento sivuun olinpaikasta

Lähestyminen on kohtisuoraa siihen pisteeseen, jossa on itsenäisestikin hetkeään viettäen. Lähestyä voidaan joka suunnalta ja ympyrän piirin puolustaminen sekä työnään arvioiminen tilaksi, jota voisi hyödyntää itsensä puolustamisen lisäksi, on liikerata totuttaen ihmistä sekä sopeutumaan että tarvittaessa estämään jotain päälle karkaamista itseensä tai kanssaihmisissä kohdistuen.

Isovanhemmuus on vahva kasvatuksellinen alitajunnan suuntavaisto

Alitajuisia suuntia ihmisen muistitiedon muistiin muistijälkenä tallentamisessa on vain muutama, mutta eksakti tieto on siitä huolimatta mahdollista. Useita alitajuisia suuntia n. 360 astetta tarvittaisiin sujuvasti asioiden muistamista varten koulutuksen mukaisesti, ammattityötä varten tai esimerkiksi vaativaa harrastustaan varten muistin hyvin toimimisessa.

Sukulaisuus on alitajuisia suuntia ja elämän samankaltaisuuksia hyvin puheenvuoroin, jotka muistetaan. Yleinen vieraanvaraisuus, tuttavuus, ystävyys ja seurallisuus yhteiskunnallisessa merkityksessä tuottavat tarkkoja mieli- ja muistikuvia, joissa merkityksellistä on synapsin muodostuminen työmuistin jo käsittelemistä ja osin alitajunnan tallentamista elämän tapahtumista havaintoon tai omaan taikka toisen ajatteluun perustuen ilman, että ne missään elämän vaiheessa osoittautuisivat valemuistoiksi tai tietoisiksikin omiksi harhakäsityksiksi ihmisen elämään kuuluvista seikoista, tarinoista ja ihmiselle vain jonkin päämäärän antavista asioista.

Isovanhemmuus on vahva kasvatuksellinen alitajunnan aura, jota vastaavaa tietoa vertailtavuudesta noudattavat kehässä ihmistä ympäröivät omat läheiset ja etäämmälle asettuneet lähi- tai kaukaisemmat sukulaiset.

Luonto ympäröi ihmistä

Suojeluperiaate on luonnon oma merkityksensä, jota kaikki elolliset olennot noudattavat omalta sekä läheiseksi tai kilpailevaksi vieraaksi osoittautuvan henkilön tai luonnonvaraisen taikka myös kotiutuneen kesyn eläimen osalta. Turhuuksiin saakka tässä myös meneminen on tyyppikysymys.

Luonto on ehdoton rakkaus tiettyyn rajaan mentäessä elämän rasitusten hyödyn saamisessa tai raakkaamisessa pois omasta elämänsä käytännöstä

Tunne on tärkeä elämän merkki maailmassa. Sen tunnistaminen on yksi havainnoinnin tehtävistä ihmisen elämässä myös. Seuraava aihe, kirjoittamisen otsikointi tai kirjoitettava tekstikappale on ihmiselle oman ajattelunsa puolustusta ja kanssaihmisissä oman ajattelun puolestaan ymmärtämistä aina oikeanlaista viestintää tarkoittaen, silmällä pitäen sekä harrastaen omien henkilökohtaisten näkökantojensa elämästä kehitysten sekä inhimillisten painoarvojen mukaisesti. Tehtävä tunteen painotuksin ja rakkautta maailmassa omaan kokemaansa perustuen kokeeseen laittaminen ovat esitehtäviä tietoisena rakkauden havaittavista vaikutuksista terveyteen, hyvinvointiin ja seksuaaliseen nautintoon terveellä sekä aina edelleen kilpailullisella tavalla tieten voittavansa jotain oikein tekemällä ja toimimalla omassa elämässään kanssaihmisensä rakastavuuden hyväksi. Rakkaus on oman ja toisen tien kohtaamista maailman tuntemattomuuden voittamisessa rakkauden nimessä. Rakastaminen on rakkaudelle toisen ihmisen nimen antamista kuvainnollisesti sanoen. Rakastava ihminen on toista uskollisuuttaan noudattava ja huomaavainen hyvässä käytöksessään häntä kohtaan rakkauden tilan huomioimista myöten hänen henkilökohtaisessa elämässään sen tarpeidensa mukaan. Rakkaus alkaa varsinaisesti tunnustusten tekemisestä ja rakastelu kohtauksesta, aktista ja rakkauden hyväksyvästä inhimillisestä asenteesta korjata kaikki rakkauden puute yhteisesti tai palveluksen muodostaen ihmissuhteeksi rakkausasiassa, jossa on jo lähestulkoon yksin asianosaisena hyvinkin osaten rakkaudellisen, tunteellisen sekä aidon ihmisen tehtävänsä rakastavana lähimmäisenä toiselle ihmiselle. 

Sukupuolisuus on kiihkoa ja rakkauden tunteen kohdistumista toisen sukupuolisuutensa tuntemiseen, eroottisuuteen ja sukupuolielimen antamaan tunteen nousuun orgastiseksi kokemukseksi ihmisen elämässä ajallisesti.

Rakkaus on raja halutun ja haluttavuuden kasvun välillä kohteliaassa tunnekasvussa henkilökohtaisissa suhteissa yhteiskunnallisuuden esikuvaa mielissä noudattaen

Tangentti on tuttua seksuaalista käyttäytymistä, jota olisi varattava myös seksuaalisuutta ja seksistä pelkästään kanssakäymisessä nauttimista varten, eikä se saisi olla liian yleistä sekä pintapuolista käyttäytymistä ihmisten välillä, vaikka nykyaikainen julkisuus on vapaamuotoista ja seksikästä, kun pingottuminen ja muodokkuus ovat seksuaalisuuden näkyvyyttä ulkonäössä sekä käytöstavoissa, joilla toiset ihmiset maailmassa kohdataan viestinnässä ja sanallisessa ymmärryksessä oikein keskenänsä. Tunnelokeroon joutuminen kahdenkeskisessä kanssakäymisessä on eräs rakkauden tunnus muoto.

Ajatuksista viestintä, tunne, luonnon järjestelmän tehtävän noudattaminen ja heti kyky rakastua

Varmuus toisen ihmisen itseään rakastavuudesta on jokin vaativuus tehtävä, sellainen on tietenkin selvää ja ihmiselle luonteenomaista. Inhimillinen luonne on luontainen sekä luonnon suurelta osaltaan hiljaisesti taikka yhteisöllisesti kovaäänisestikin tuottama merkitykseltään ihmisen ajatteluna. Rakkauden mahdollisuuden tuottaminen toiselle ihmiselle on tunne kontrastien yksilö-, yhteisö-, luonnonmukaisuus- sekä menestystekijä sanelua, joiden tärkeysjärjestyksestä kulloisessakin maailmanjärjestyksessä tiedetään jotain olennaista aina ja päätelmässä painotetaan nimenomaisesti menestystekijä sanelua. Yksilösanelua tarvitaan rakkauden kohteen hyvin tuntemisessa. Yhteisösanelua kohti on edettävä rakkaussuhteessa jotain kokemiseksi ainakin omin päätelmin tällä tavoin.

Luonnonmukaisuussanelusta tiedetään elämän tiedon varjojen olemassaolo elämän tanssi rytminä. Edetä ei voida kuin olennaisina kokonaisuuksina sukupuolisuuksista kaikkina tunnettuina asioinaan kaikkien ihmisten elämässä maailmassa tai ainakin oman elämän kaikissa varteenotettavissa piireissä hyvin asiansa tuntien ja kilpailuun asiallisuuttaan ainoastaan alkaen kohteliaisuutensakin vain karttuen.

Menestystekijän sanelu on kiihottumista seksistä, eikä sitä voi korvata muulla asialla. Hellyys on opittavissa rakkaussuhteissa ja ihmissuhteissa sitäkin enemmälti. Menestys on seksin saamisessa tekijä ja inhimillinen arvo voitettavissa olevana asiana ja sen jokainen ihminen sisimmässään tietää ja tuntee omaksi mahdollisuudeksi voittaa itselleen rakkaus sekä toisen ihmisen rakastavainen suhtautuminen omaan itseensä. Vastavuoroisuus ja seksistä viestiminen ovat kaiken aikaakin tehtävänämme ihmisinä, kun siihen on soveltuva suhde olemassa rakkaussuhteen muodostumisen tapaisesti sekä siihen havahtumaan hyvissä ajoin ihmisten keskinäistä kohteliaisuutta sekä oikeaa kilpailullisuutta ajatellen.

Luonnonjärjestelmän välittömyys käytöksessä ja vara mielten vahingon välttämiseksi aiheutuvista rasituksista ihmiselle 

Seksikkyys on käytöksen hyväksyttävyyttä. Ihmissuhteen muodostuminen on ihmisen vapautumista, vapautumisen tunteen muodostumista sekä viime kädessä myös ihmisen hermoston tahdonalaisuuden täyttä sekä tasapainoista vapautta. Sen lisäksi rakkaussuhteissa on ali- ja ylivireyttä sen mukaisesti, kuin ihmiset sen yhteisesti hyväksi näkevät keskinäisissä ja myös intiimeissä leikeissään tai vastaavissa vaativissa tunne peleissä itseltään perustellusti vaativatkin. Rakkaus on moni lajista, kun rakkaudellinen ajattelu on kysymyksessä ihmissuhteessa. 

Varoitus olla tekemättä pahaa on aina varteenotettava asia. Me olemme vain huolellisia ja hyviä ihmisiä, aavistamatta pahaa välttämättä koskaan ymmärrettävästi.

Tässä on essee, joka käsittelee ihmissuhteesta toiselle kertomista silloin, kun asia liittyy seksin harrastamiseen. Pidän sävyn asiallisena, kunnioittavana ja ihmisoikeuslähtöisenä, mutta samalla ymmärrän, että aihe koskettaa tunteita, rajoja ja luottamusta.

Essee: Ihmissuhteesta toiselle kertominen seksin harrastamiseen liittyen

Ihmissuhteet ovat aina enemmän kuin kahden ihmisen välinen sopimus. Ne ovat myös osa laajempaa sosiaalista kudosta, jossa yksilöt kantavat mukanaan omia arvojaan, kokemuksiaan ja käsityksiään siitä, mikä on yksityistä ja mikä jaettavaa. Kun kysymys koskee seksin harrastamiseen liittyvän suhteen kertomista kolmannelle osapuolelle, liikutaan alueella, jossa yksityisyys, luottamus ja itsemääräämisoikeus kohtaavat.

Seksi on intiimi osa ihmiselämää. Se on toimintaa, joka koskee kehoa, tunteita, identiteettiä ja haavoittuvuutta. Siksi siihen liittyvien tietojen jakaminen ei ole koskaan pelkkä neutraali teko. Se on aina myös vallankäyttöä: päätös siitä, kuka saa tietää, mitä saa tietää ja millä tavalla. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta seksuaalisesta yksityisyydestään, ja tämä oikeus ulottuu myös siihen, miten ja kenelle ihmissuhteesta kerrotaan.

Kun suhteen toinen osapuoli harkitsee kertomista ulkopuoliselle, hän joutuu punnitsemaan kahta periaatetta: omaa tarvettaan puhua ja toisen oikeutta yksityisyyteen. Nämä eivät aina ole ristiriidassa, mutta ne voivat olla. Ihmisellä voi olla tarve jakaa kokemuksiaan ystävilleen, hakea tukea tai selkeyttää omia tunteitaan. Samalla hän kantaa vastuuta siitä, ettei paljasta toisen henkilön yksityisiä tietoja tavalla, joka loukkaa luottamusta tai altistaa toisen arvostelulle.

Eettisesti kestävä tapa kertoa suhteesta toiselle perustuu suostumukseen ja kunnioitukseen. Suostumus ei tarkoita vain seksuaalista toimintaa, vaan myös sitä, miten seksuaalisuudesta puhutaan. On olennaista kysyä: Onko minulla lupa kertoa tästä? Jos lupa puuttuu, on syytä pohtia, voiko asian jakaa tavalla, joka ei paljasta toisen henkilön identiteettiä tai yksityisiä yksityiskohtia. Usein on mahdollista puhua omista tunteistaan ja kokemuksistaan ilman, että toisen yksityisyys vaarantuu.

Toisaalta on tilanteita, joissa kertominen voi olla välttämätöntä. Jos suhde sisältää turvattomuutta, painostusta tai muuta haitallista käyttäytymistä, ulkopuolisen avun hakeminen on oikeutettua ja tärkeää. Tällöin yksityisyyden suoja ei voi olla este turvallisuuden varmistamiselle. Ihmisen oikeus suojella itseään on ensisijainen.

Kulttuurisesti seksuaalisuuteen liittyvä puhe on usein latautunutta. Joissakin yhteisöissä avoimuus on luontevaa, toisissa seksuaalisuutta pidetään tiukasti yksityisenä. Siksi kertomisen eettisyys ei ole vain yksilön sisäinen pohdinta, vaan myös sosiaalinen neuvottelu siitä, millaisia normeja ja arvoja halutaan ylläpitää. Kunnioittava puhe rakentaa luottamusta ja vahvistaa ihmissuhteita, kun taas harkitsematon jakaminen voi murentaa niitä.

Lopulta kertomisen kysymys palautuu siihen, miten ymmärrämme toisen ihmisarvon. Seksuaalisuus ei ole pelkkä tapahtuma, vaan osa identiteettiä ja elämänhistoriaa. Siksi siitä kertominen on aina myös kertomista ihmisestä itsestään. Kun tätä ymmärretään, syntyy tilaa hienovaraisuudelle, empatialle ja vastuullisuudelle.

Ihmissuhteesta kertominen seksin yhteydessä ei siis ole yksinkertainen valinta. Se on eettinen teko, joka vaatii harkintaa, kunnioitusta ja kykyä nähdä toinen kokonaisena ihmisenä. Kun nämä periaatteet ohjaavat toimintaa, on mahdollista puhua avoimesti ilman, että kenenkään yksityisyys tai arvokkuus vaarantuu.

Jos haluat, voin kirjoittaa tästä myös:

• lyhyemmän version
• humoristisen, filosofisen tai juridisen version
• Porin murteella
• ryhmäopetukseen sopivan pohdintatehtävän

Sano vain, mihin suuntaan jatketaan.

Miten minä oppisin haasteelliseen

tekemiseen alkamisen tehden tekemälläni

tavalla? Tunnetehtäväni tekeminen on

ensin. Tehtäväänsä palaaminen useasta

tripistä on myös yhteinen haastava tehtävä.

Perhepoliittinen tehtävä on vastuullinen

onnistuminen vähän surkeuksin elämässä.

Taloudellinen haastavuus perhe-elämässä

on täynnänsä tunnetehtäviä ja yhdessä

haasteellisia tehtäviä. Kaikilla on ainakin

haasteensa ja tyytymisensä

ilmaisemisensa, jos oma tunnetehtävä ei

täyty seurustelun suhteen. Muistetaan

kohteliaisuus!