Kirjoittamisen totuus

Asioiden, tapahtumien ja tilojen alkuperäiset luonnon- tai muut järjestykset ovat henkilökohtaisesti jokaisen tiedossa ja muistissa. Järjestyksen muutos on seuraava vaihe, jonka kertomiseen ei vaadita kaikkea mahdollista tietoa, vaan se on todettavissa vertaillen aikaisempaa järjestystä myöhempään.

Totuudesta kirjoittaminen on siten mahdollista, vaikka se on osaltaan kieltäytymistä ajattelemasta tai julkistamasta ajatuksistaan sellaista, mikä on epätosi. Inhimillinen järjestys on tarkka sen vuoksi, että sen taustalla on ihmisen itsensä tekemä työ luonnon tapahtumien lisäksi. Inhimillistä järjestystä on oletusarvoisesti tärkeä ja hyvä noudattaa, missä vain onkin, minne meneekin ja missä jotenkin työskentelee.

Totuus ei enää mahdu kuitenkaan inhimillisen järjestyksen käytännöllisyyteen ja kaikille kohteliaisuuteen missään muodossaan. Totuus olisi loputon ja monipolvinen kertomus vailla sen vain viettämiä useita päämääriä.

Lukijakulttuurinen järjestelmä lausuu mielipiteitä, järjestää tietoa ja palvelee kirjoittamisen sekä lukemisen kulttuuria. Kirjoittamisen totuutta myös palvellaan muistitiedoin, tietoa kertaavin tavoin järjestykseen kohteliaasti suhtautuen ja lukijakulttuuristen järjestelmien tehokkuuksien hyödyin.

Tutkimus ja tekoäly mahdollistavat yhä enemmänkin ihmistuntemuksen sekä psykologian viitearkistojen tai -kirjastojen luomisen, mikä ei vähennä tarvetta tietoturvallisesti sanallisen ilmaisun tarkkuudelle, selvyydelle sekä selitettävyydelle monin oppimäärin aiheelliseltaan sekä oppiaineelliseltaan merkitykseltään. Kertomakirjallisuus liittyisi yhä uudemman ja uudemman kerran syvälliseen kirjallisuuden kehitykseen maailmassa fiktiivisenä totuutena ihmisyydestä. Lyhyet kertomukset sekä taidekirjallisuus kuvaisivat jäljellä olevaa tietoa luonnosta, luonnontapahtumista ja ihmisen muistin mielikuvituksellisimmasta tuotannosta.