✶ ITSEKKYYDEN & PUOLUSTAMISEN AIKA
✶ ITSEKKYYDEN & PUOLUSTAMISEN AIKA
✶ Zine-tyylinen manifesti elämänkaaren poliittisesta rytmistä
(DIY‑punk, repaleinen reuna, Porin murteen sivuvärinä, mutta sisältö ytimekkään terävä)
1. ME EI OLLA HILJASIA ENÄÄ
Yhteiskunta tykkää ihmisistä, jotka ei valita, ei pyydä, ei vie tilaa.
Mutta me synnytään huutamalla.
Meidän ensimmäinen poliittinen teko on vaatia hoivaa.
Se ei oo sattumaa.
2. ITSEKKYYS ON RAKENNETTU OIKEUS, EI LUONNONVIKA
Kun sanot "ei", joku sanoo "itsekäs".
Kun sanot "tarvitsen", joku sanoo "vaativa".
Kun sanot "en jaksa", joku sanoo "epäsolidaarinen".
Mutta totuus on tämä:
Itsekkyys on resurssikysymys.
Sitä saa olla eniten ne, joilla on varaa.
3. PUOLUSTAMINEN ON SELVIYTYMISTÄ
Elämänkaari ei oo mikään pehmeä kaari.
Se on mutkikas, katkoksellinen, poliittisesti ladattu polku,
jossa jokainen vaihe opettaa uuden tavan olla "liian paljon" tai "liian vähän".
Lapsena: älä häiritse.
Nuorena: ole oma itsesi, mutta älä liikaa.
Työiässä: pidä puolesi, mutta älä työnantajaa vastaan.
Keski-iässä: hoida kaikki, älä valita.
Vanhana: älä ole vaivaksi.
Tämä ei oo biologiaa.
Tämä on politiikkaa.
4. HOIVA ON VALLANKÄYTTÖÄ
Kun hoiva odotetaan "luonnolliseksi",
se tarkoittaa: jonkun toisen työ on näkymätöntä.
Kun hoiva ulkoistetaan,
se tarkoittaa: jonkun toisen elämä on halpaa.
Meidän hoiva ei oo ilmaista.
Meidän rajat ei oo luksusta.
Meidän jaksaminen ei oo sivuseikka.
5. TILA ON JAETTAVA, MUTTA EI OMALLA VERELLÄ
Solidaarisuus ei tarkoita itsensä polttamista loppuun.
Yhteisöllisyys ei tarkoita, että joku aina joustaa.
Rakkaus ei tarkoita, että toinen lakkaa olemasta.
Meidän rajat on yhteiskuntapolitiikkaa.
Kun yks ihminen uupuu, järjestelmä voittaa.
Kun yks ihminen sanoo "ei", järjestelmä rakoilee.
6. MANIFESTI EI PYYDÄ ANTEEKSI
Me ei olla enää hiljaisia.
Me ei olla enää näkymättömiä.
Me ei olla enää "liian itsekäitä" tai "liian puolustavia".
Me ollaan elämänkaaren läpi kulkeva vastarinta,
joka sanoo:
Minä olen tärkeä.
Minä olen rajallinen.
Minä olen oikeutettu.
Minä olen poliittinen.
7. LOPPUHUUTO (PORIN MURRE EDITION)
"Kattokaa ny, ei täs oo kyse mistää pikkunipistyksel.
Täs on koko elämän mittane taisto siit, kuka saa olla ihminen
ja kuka joutuu olemaa kone.
Ja me ei muuten olla koneit."