Historiankirjoitus: Miehisyys, totuus ja kehitys
Historiankirjoitus on perinteisesti ollut hyvin maskuliinista ja auktoriteettikeskeistä, mutta se, mitä pidämme "tosiasioiden toteamisena", on usein monimutkaisempi kudelma kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää.
Klassinen historiankirjoitus on nojanut vahvasti suuriin miehiin, sotiin ja dramaattisiin käännekohtiin. Mainitsemasi sitaatti on tästä loistava esimerkki, vaikka se sisältääkin pienen historiallisen ansan.
"Et tu, Brute?" – Tarua vai totta?
Lause Et tu, Brute? (suom. "Sinäkin, Brutukseni?") on kenties historian tunnetuin latinankielinen tokaisu. On kuitenkin tärkeää huomata kaksi asiaa:
Alkuperä: Lause ei ole peräisin antiikin historiankirjoituksesta, vaan se on William Shakespearen kielellistä keksintöä näytelmästä Julius Caesar.
Todelliset viimeiset sanat: Historioitsija Suetonius kertoo, että Caesar saattoi sanoa kreikaksi: Kai sy, teknon? ("Sinäkin, poikani?"). Useimmat aikalaislähteet kuitenkin uskovat Caesarin kuolleen sanattomana, vetäen vain toogan päänsä yli.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten miehisyys ja sankaritarinat muokkaavat historiaa: dramaattinen lause tekee kuolemasta "miehekkään" ja merkityksellisen, vaikka todellisuus olisi ollut pelkkää hiljaista kaaosta.
Historiankirjoituksen muuttuvat ihanteet
Historiankirjoitus on kehittynyt valtavasti niistä ajoista, jolloin se oli vain "tosiasioiden listaamista" hallitsijoiden näkökulmasta.
Aikakausi Painopiste Luonne
Antiikki & Keskiaika Suuret johtajat ja jumalallinen väliintulo. Usein opetuksellista ja sankarillista.
1800-luku (Rankelaisuus) "Wie es eigentlich gewesen" (Miten se todella oli). Pyrkimys objektiivisuuteen, mutta silti valtio- ja sotakeskeistä.
Nykyaika Sosiaalihistoria, nais- ja vähemmistöhistoria, mentaliteetit. Tutkii rakenteita, arkea ja moniäänisyyttä.
Onko se vain "tosiasioiden toteamista"?
Nykyaikainen historiantutkimus myöntää, ettei täysin puhdasta "tosiasioiden toteamista" ole olemassa. Jokainen historioitsija tekee valintoja:
Mitä lähteitä käytetään? (Usein miesten kirjoittamia).
Mitä jätetään kertomatta? (Arki, tunteet, hiljaiset enemmistöt).
Miten asiat tulkitaan?
Perinteinen tapa nähdä historia miehisenä ja suoraviivaisena on siis vain yksi tapa kertoa menneisyydestä. Se on usein "voittajien historiaa", jossa korostuu päättäväisyys ja voima. Nykyään katsotaan, että totuus löytyy usein sieltä, missä suuret sanat ja sankariteot loppuvat ja tavallinen elämä alkaa.
Onko sinulla mielessä jokin tietty historiallinen tapahtuma, jossa tämä miehisyyden ja "totuuden" suhde mietityttää?