Hegeliläinen tervehdys – Lyhyt puheversio

"Kun ajattelen lapsuuden tervehdyksiä, ymmärrän, että ne olivat paljon enemmän kuin pieniä kohteliaisuuksia. Ne olivat ensimmäisiä hetkiä, jolloin opin, mitä Hegel tarkoitti tunnustuksella: että ihminen tarvitsee toisen katseen tullakseen näkyväksi.

Lapsena tervehdys oli yksinkertainen ele. Mutta jokainen vastaus rakensi luottamusta. Jokainen nyökkäys kertoi, että kuulun tähän paikkaan. Ja jokainen vastaamaton tervehdys opetti, että yhteinen maailma ei synny itsestään.

Aikuisena näen, että tervehdys on yhä sama liike. Se on pieni, mutta se kantaa yhteisöä. Se sanoo: minä näen sinut, ja annan sinulle paikan tässä maailmassa.

Siksi haluan päättää tähän: yhteinen todellisuus rakentuu pienistä eleistä. Ja joskus kaikkein tärkein niistä on yksinkertainen tervehdys."