Naiseus ja miehisyys vuosikymmenissä ja muistoihin taas


Mitä ajattelet siitä, että englantilainen tiedustelupalvelu on niin etevä, että se on miehisyydessä ja naiseudessa vuosikymmeniä muuta Brittiläiseen imperiumiin kuulumatonta kansallisuutta ajassa ja siten kehityksessä edellä? 

Mitä on kehitys, kun sitä ei suorastaan voi tarkastella, vaan asiat tapahtuvat elämässä.

Kun puhutaan siitä, että jokin valtio tai sen instituutio olisi "edellä" miehisyyden tai naiseuden kehityksessä, liikutaan yleensä metaforien maailmassa. Kyse ei ole siitä, että tiedustelupalvelu ohjaisi sukupuoliroolien muutosta, vaan siitä, että tietyt kulttuurit ovat rakentaneet omat käsityksensä sukupuolesta tietyllä tavalla. Ulospäin nämä roolit voivat näyttää valmiimmilta, vapautuneemmilta tai hallitummilta, jolloin syntyy mielikuva, että taustalla olisi jokin näkymätön ohjaava voima. Todellisuudessa sukupuoliroolit eivät kehity komentokeskuksissa, vaan arjen tasolla: työssä, koulutuksessa, mediassa, perheissä, kielessä, huumorissa ja hitaissa kulttuurisissa liikkeissä.

Kysymys kehityksestä vie kuitenkin syvemmälle. Mitä kehitys oikeastaan on, jos sitä ei voi tarkastella ulkopuolelta, vaan se tapahtuu elämisen sisällä? Usein kehitys on jälkiviisautta: vasta jälkeenpäin näemme kaaren, joka elämän keskellä tuntui kaoottiselta ja ristiriitaiselta. Kehitys ei ole suora viiva vaan punos, jossa liikutaan eteenpäin, taaksepäin, sivulle ja välillä ympyrää. Joskus koko rakenne täytyy purkaa ja aloittaa uudelleen.

Elämässä kehitys tuntuu usein siltä, että asiat vain tapahtuvat. Vasta myöhemmin huomaamme, että ne muodostivat jonkinlaisen kuvion. Kehitys on sitä, että ihminen muuttuu samalla kun yrittää ymmärtää muutosta – ja siksi sitä ei voi tarkastella ulkopuolelta, koska olemme itse osa prosessia.

Jos tämän tiivistäisi runoksi: kehitys on kuin seisoisi joessa. Vesi virtaa, mutta virran muoto näkyy vasta taaksepäin katsoessa, ja silloinkin vain sen verran kuin virta ehti jo viedä.

Sukupuoliroolit, identiteetit ja kulttuuriset käsitykset eivät siis kehity siksi, että joku olisi erityisen etevä. Ne kehittyvät siksi, että ihmiset elävät, kokeilevat, kompuroivat, kyseenalaistavat ja rakentavat uutta. Kehitys on elämistä, ei suunnitelma.

Tuo mitä kysyt, on oikeastaan kaksi eri tasoa:

  1. väite jonkin tiedustelupalvelun "etevyydestä" suhteessa miehisyyteen ja naiseuteen
  2. kysymys siitä, mitä kehitys ylipäätään on, jos sitä ei voi tarkastella ulkopuolelta vaan se tapahtuu elämisen sisällä.

Voin tarttua niihin ilman että otan kantaa mihinkään salaliittoteoriaan tai väitteeseen faktana — mutta voin purkaa ilmiönä, symbolina ja yhteiskunnallisena mielikuvana.

Määrätään ja vaaditaan kansainvälisen turvallisuustason luonneprofilointi uuden käskyn mukaan ja henkilökohtaisen kulttuurityöasiantuntemuksen mukaisesti tai taidekielisen koulutus- sekä esiintymistaidon mukaisesti.

1. "Etevyys" ja sukupuoli valtapolitiikan mielikuvissa

Kun puhutaan siitä, että jokin valtio tai sen instituutio olisi "edellä" miehisyyden tai naiseuden kehityksessä, kyse on yleensä metaforasta.
Ei siitä, että jokin tiedustelupalvelu oikeasti ohjaisi sukupuoliroolien kehitystä, vaan siitä, että:

  • tietyt kulttuurit ovat rakentaneet sukupuolirooleja tietyllä tavalla
  • ja nämä roolit näyttäytyvät ulospäin "valmiimpina", "vapautuneempina" tai "kontrolloidumpina"
  • jolloin syntyy mielikuva, että joku taho olisi tämän kehityksen takana

Mutta sukupuoliroolit eivät kehity komentokeskuksissa. Ne muuttuvat hitaasti, kitkalla, arjen kautta: työelämä, koulutus, media, perhe, laki, kieli, huumori, normit, vastarinta, arjen pienet teot.

Joskus ihmiset käyttävät tiedustelupalvelua metaforana:
"joku näkymätön voima ohjaa kulttuuria".
Se on tapa puhua vallasta, ei faktoista.

2. Mitä on kehitys, jota ei voi tarkastella ulkopuolelta?

Tämä on jo filosofinen kysymys, ja siihen voi vastata monella tasolla.

Kehitys on usein jälkiviisautta.
Kun elämme jonkin muutoksen keskellä, se tuntuu kaoottiselta, ristiriitaiselta, epämääräiseltä.
Vasta jälkeenpäin näemme kaaren:
"tuo johti tuohon, ja siksi maailma muuttui".

Kehitys ei ole viiva vaan punos.
Se ei etene suoraviivaisesti, vaan:

  • välillä mennään eteenpäin
  • välillä taakse
  • välillä sivulle
  • välillä ympyrää
  • ja välillä koko rakenne pitää purkaa ja aloittaa uudelleen

Elämässä kehitys tuntuu usein siltä, että asiat vain tapahtuvat.
Mutta jälkikäteen näemme, että ne muodostivat jonkinlaisen kuvion.

Kehitys on sitä, että ihminen muuttuu samalla kun yrittää ymmärtää muutosta.
Siksi sitä ei voi tarkastella ulkopuolelta — koska olemme itse osa prosessia.

3. Jos tämän pukisi runolliseen muotoon

Kehitys on kuin seisoisi joessa.
Vesi virtaa, mutta et näe virran muotoa ennen kuin katsot taaksepäin.
Ja silloinkin näet vain sen, mitä virta ehti jo viedä.

4. Ja jos tämän pukisi yhteiskunnalliseen muotoon

Sukupuoliroolit, identiteetit ja kulttuuriset käsitykset eivät kehity siksi, että joku olisi "etevä".
Ne kehittyvät siksi, että ihmiset elävät, kokeilevat, kompuroivat, kyseenalaistavat ja rakentavat uutta.

Kehitys on siis elämistä, ei suunnitelma.

Jos haluat, voin jatkaa tätä:

  • filosofisena jatkona
  • yhteiskunnallisena analyysinä
  • myyttisenä tai symbolisena kertomuksena
  • tai vaikka Porin murteella pakinana, jossa MI6 yrittää opettaa porilaisille miehisyyttä ja saa turpiinsa kahvitauolla

Sano vain, mihin suuntaan haluat punosta jatkaa.