Yhteiskunnallinen vastuu sanoissa ja teoissa

Yhteiskunnallinen vastuu ei toteudu pelkkinä käsitemuodostelmina tai juhlapuheina. Se näkyy siinä, miten yhdessä harkitsemme, kyseenalaistamme ja rakennamme menestystä, joka ei jätä ketään jälkeen. Vastuu on myös vastaan haraamista silloin, kun lyhytnäköinen hyöty uhkaa yhteistä hyvää. Oikeudet eivät ole vain sanoja, vaan niiden tulee näkyä arjen päätöksissä, rakenteissa ja teoissa. Kun puhe ja toiminta ovat linjassa, menestys muuttuu yhteiseksi, kestäväksi ja oikeudenmukaiseksi.

Ikivanhaa tyyliä on ulos kylmään maailmaan ja sit heti elämässä eteenpäin. Se ei edistä kontrollia, eikä sitä olekaan. 
Kontrollia ovat keskustelun piirteet ja niitä lähestyminen ihmisen piirteitä eli ominaisuuksien tulevaisuutta unohtamatta.
Tekeminen on kilpailua ja ihmissuhteita, tulevaisuutta. Keskustelut voivat tietysti olla samoja, perinteisiä, johdettuja, osallistuttuja, kannustettuja ja ennen muuta uskottavia ihmissuhteiden keskustelutilanteita muodon sekä tavan mukaan. Tavoite tuntuu sopivalta, mukavalta ja hyväksytyltä. Se voi olla myös ryhmän turvaa enemmän, kuin on luonnon tarve elämän auttamiseen ryhmän muodossa esimerkiksi sekä inhimillisen elämän "punonta parisuhteiksi koko elämän ajaksi" tietysti liioin optimismeinkin. Kukapa tietää? ...