Vuodenkierto on totuttu suomalaisittain yhdistää hauskuuteen – ja siksi kasvatustehtävä kuuluu jokaiselle

Vuodenkierto on totuttu suomalaisittain yhdistää hauskuuteen – ja siksi kasvatustehtävä kuuluu jokaiselle

Suomalainen vuodenkierto on kuin suuri, yhteinen opettaja, joka ei koskaan saarnaa, vaan näyttää. Se näyttää kylmän, pimeän, valon, lämmön, märän, kuivan, juhlan, hiljaisuuden. Ja koska se näyttää kaiken tämän rytmissä, joka toistuu vuodesta toiseen, se tekee kasvatuksesta väistämättä yhteistä, ja usein myös hauskaa.

Me emme opi vuodenajoista vain pukeutumista tai sääennusteiden tulkintaa. Me opimme asennetta. Ja juuri siksi hauska kasvatustehtävä kuuluu jokaiselle: jokainen suomalainen kantaa sisällään pienen vuodenkierron professorin, joka opettaa muille elämän keveyttä ja rytmiä.

1. Talvi opettaa huumoria, jota ilman ei selviä

Talvi on suomalaisen huumorin peruskoulu. Kun pakkanen puree poskia ja auto ei käynnisty, ainoa järkevä reaktio on nauraa. Kun lumi tulee vaakatasossa ja toppahousut kahisevat, ihminen oppii, että arvokkuus on yliarvostettua.

Talvi kasvattaa meitä siihen, että hauskuus ei ole kevyttä, vaan selviytymiskeino. Ja kun joku heittää pienen vitsin keskellä räntää, se on kasvatusta: näin tästä mennään läpi.

2. Kevät opettaa toivoa ja lempeää liioittelua

Keväällä suomalainen muuttuu hetkessä optimistiksi. Aurinko paistaa viisi minuuttia → "Nyt se on tässä, kesä." Tämä liioittelu on hauskaa, mutta myös kasvatuksellista: se näyttää, miten pienestä ilo voi syntyä.

Kevät opettaa, että toivo on tarttuvaa. Kun joku hymyilee ensimmäisen lämpimän päivän kohdalla, se on esimerkki, joka kasvattaa koko ympäristön.

3. Kesä opettaa yhteisöllistä keveyttä

Kesällä suomalainen lakkaa olemasta yksin. Grillit, laiturit, festarit, mökkipihat – kaikki muuttuvat yhteisiksi tiloiksi, joissa nauru on yhtä tärkeä kuin hyttyssavu.

Kesä kasvattaa meitä siihen, että hauskuus on yhteisön kieli. Kun joku heittää läpän juhannuskokolla, se ei ole vain vitsi. Se on tapa sanoa: "Me ollaan tässä yhdessä."

4. Syksy opettaa hyväksymään sen, että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Syksy on suomalaisen ironian korkeakoulu. Lehdet putoavat, sade alkaa, ja kaikki suunnitelmat muuttuvat "katotaan nyt" -tasolle.

Syksy kasvattaa meitä siihen, että elämä ei ole hallittavissa, mutta se voi silti olla hauskaa. Kun joku kommentoi syysmyrskyä lakonisesti "no nyt se alko", se on kasvatusta: näin otetaan vastaan se, mitä ei voi muuttaa.

5. Vuodenkierto tekee jokaisesta kasvattajan

Suomalainen huumori ei ole stand-upia. Se on vuodenkierron pedagogiikkaa: pieniä huomioita, jaettuja hetkiä, yhteistä rytmiä.

Jokainen, joka reagoi säähän, vuodenaikaan, valoon tai pimeään tavalla, joka keventää tunnelmaa, tekee kasvatustyötä. Ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että suomalainen kulttuuri on rakennettu yhteiselle selviytymisnaurulle.

Hauska kasvatustehtävä kuuluu jokaiselle, koska vuodenkierto kuuluu kaikille.

Porin murre / zine‑henkinen tiivistys

Vuodenkierto opettaa porukkaa iha ittestään. Talvel nauretaa räntää, kevääs liioitellaa valoo, kesäl ollaa yhres ja syksyl hyväksytää kohtalo. Ja ku joku heittää pienen läpän keskellä tätä rumbaa, se kasvattaa koko kylän. Ei tää oo mikää virka, tää o suomalainen rytmi.

Kai, haluatko tästä kolumnista vielä:

• terävämmän satiiriversion,

• täysin murteella kirjoitetun,

• vai manifestin, jossa vuodenkierto toimii yhteisön pedagogisena mallina?