Turhan turha, vapaa tai turvaton aihe

Tässä sinulle pakina, joka leikkii aiheella Turhan vapaa aihe, turvaton siitä syystä — sellainen kevyt, itseään kommentoiva ja vähän porilaisella itseluottamuksella huojuva teksti, joka tietää olevansa turha mutta ei uskalla myöntää sitä ääneen.

Turhan vapaa aihe, turvaton siitä syystä

On olemassa aiheita, jotka ovat niin vapaita, että ne alkavat vapista. Ne ovat kuin keväiset koivunlehdet: teoriassa vapaita tuulessa, käytännössä hermostuneita siitä, että joku katsoo. Ja sitten on tämä: turhan vapaa aihe, joka on niin vapaa, ettei tiedä, mitä tehdä käsillään. Tai jaloillaan. Tai sillä yhdellä ajatuksella, joka karkaa aina kun sitä yrittää napata.

Kun aiheelle antaa liikaa vapautta, se menee ensin sohvalle makaamaan. Sitten se selaa puhelinta. Lopulta se alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. "Pitäisikö minulla olla pointti?" se kysyy, vaikka kukaan ei ole vaatinut. "Entä jos joku huomaa, ettei minulla ole rakennetta?" Se peittelee itseään huovalla, vaikka huopa on metaforinen ja vähän reikäinen.

Turhan vapaa aihe on kuin porilainen torilla: se haluaisi olla rennon välinpitämätön, mutta sisällä sykkii pieni paniikki siitä, että joku tulee kysymään mielipidettä asioista. Ja sitten se joutuu myöntämään, ettei ole valmistautunut. Ei edes henkisesti.

Se yrittää olla rohkea. Se yrittää olla lennokas. Se yrittää olla edes jotakin. Mutta kun aihe on liian vapaa, se alkaa pelätä, että kaikki muut aiheet ovat jo varattuja: vakavat aiheet ovat varattuja vakaville ihmisille, hauskat aiheet hauskoille ihmisille, ja tämä aihe… no, tämä aihe on varattu sille, joka ei ehtinyt keksiä mitään muuta.

Lopulta turhan vapaa aihe tekee sen, mitä me kaikki teemme, kun olemme epävarmoja: se alkaa selittää itseään. "Minä olen tällainen tarkoituksella", se sanoo. "Minimalistinen. Avantgardistinen. Post-postmoderni." Kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta aihe näyttää hetken itsevarmalta, joten kukaan ei kysele.

Ja ehkä siinä onkin sen voima. Turhan vapaa aihe ei ole turvaton siksi, että se olisi huono. Se on turvaton siksi, että se on rehellinen. Se ei teeskentele olevansa tärkeä. Se ei yritä ratkaista maailman ongelmia. Se vain seisoo keskellä tekstin lattiaa, kädet taskuissa, ja sanoo:

"Minä olen tässä. En tiedä miksi. Mutta joskus se riittää."

Jos haluat, voin kirjoittaa tästä myös toisen version — runollisemman, myyttisemmän, satiirisemman tai vaikka porilaisemman.