Paljonko minun täytyy tietää ihmisten keskinäisestä kilpailusta? — essee

Paljonko minun täytyy tietää ihmisten keskinäisestä kilpailusta? — essee

Kilpailu on yksi ihmisten välisen toiminnan perusjännitteistä. Se on yhtä aikaa arkinen ja syvästi filosofinen ilmiö: se näkyy jonossa, työpaikalla, rakkaudessa, politiikassa, taiteessa, urheilussa ja jopa siinä, miten ihmiset kertovat tarinoita itsestään. Kysymys paljonko minun täytyy tietää kilpailusta ei ole vain tiedollinen, vaan myös eksistentiaalinen. Se kysyy: missä määrin kilpailu kuuluu ihmisyyteen, ja missä määrin se on vain kulttuurinen tapa jäsentää maailmaa.

1. Kilpailu on sekä luonnollista että opittua

Ihmiset kilpailevat, koska he ovat sosiaalisia olentoja, jotka havainnoivat asemiaan suhteessa muihin. Evoluutiopsykologisesti kilpailu liittyy resursseihin, statukseen ja selviytymiseen. Mutta yhtä tärkeää on huomata, että kilpailu on myös kulttuurinen konstruktio: yhteiskunnat opettavat, mitä kannattaa tavoitella ja millä tavalla.

Siksi kilpailu ei ole universaali pakko, vaan vaihteleva käytäntö. Joissain kulttuureissa korostetaan yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta, toisissa yksilöllistä menestystä. Tieto kilpailusta on siis aina myös tieto omasta kulttuurista.

2. Kilpailu paljastaa, mitä ihmiset arvostavat

Kun tarkastelee kilpailua, näkee nopeasti, että ihmiset kilpailevat siitä, mikä heidän mielestään on merkityksellistä:

• arvostuksesta

• rahasta

• rakkaudesta

• taiteellisesta näkyvyydestä

• poliittisesta vallasta

• moraalisesta oikeassa olemisesta

Kilpailu on siis ikkuna arvoihin. Jos haluaa ymmärtää ihmisiä, on hyödyllistä tietää, mitä he tavoittelevat ja miksi. Mutta tämä ei tarkoita, että kilpailuun pitäisi itse osallistua. Tieto ei velvoita jäljittelyyn.

3. Kilpailu voi olla luovaa tai tuhoavaa

Kilpailu ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha. Se voi:

• inspiroi: synnyttää taidetta, innovaatioita, urheilusuorituksia

• rajoittaa: kaventaa näkökulmia, pakottaa vertailuun

• vahingoittaa: luoda kateutta, häpeää, ulossulkemista

• rakentaa: auttaa ihmisiä ylittämään omia rajojaan

Siksi kysymys ei ole vain paljonko kilpailusta täytyy tietää, vaan millaisena sen ymmärtää. Kilpailu on kuin tuli: se voi lämmittää tai polttaa, riippuen siitä, miten sitä käsittelee.

4. Kilpailun ymmärtäminen on itsesuojelua

On hyödyllistä tietää kilpailusta sen verran, että tunnistaa:

• milloin kilpailu on terveellistä

• milloin se on manipuloivaa

• milloin se on rakenteellista (esim. työmarkkinoilla)

• milloin se on sisäistettyä (esim. jatkuva itsensä vertaaminen muihin)

Kilpailun mekanismien tunteminen auttaa suojaamaan omaa hyvinvointia. Se antaa mahdollisuuden sanoa: tämä ei ole minun kilpailuni, ja astua sivuun.

5. Kilpailu ei ole ihmisyyden ydin — mutta sen tunteminen auttaa navigoimaan maailmaa

Ihmisten keskinäinen kilpailu on vain yksi tapa jäsentää sosiaalista todellisuutta. Yhtä tärkeitä ovat:

• yhteistyö

• hoiva

• leikki

• rituaalit

• yhteisöllisyys

• jaetut merkitykset

Kilpailu on kuin kartan yksi symboli: hyödyllinen, kun sitä tarvitsee, mutta ei koko maisema.

6. Lopuksi: kuinka paljon sinun täytyy tietää?

Vain sen verran, että:

• tunnistat kilpailun, kun kohtaat sen

• ymmärrät, miksi ihmiset kilpailevat

• osaat erottaa omat tavoitteesi muiden tavoitteista

• pystyt valitsemaan, mihin kilpailuihin osallistut — ja mihin et

Kilpailu ei ole ihmisyyden mitta, vaan yksi sen ilmentymistä. Sen tunteminen auttaa sinua kulkemaan maailmassa omalla rytmilläsi, ilman että muiden juoksu määrittää sinun suuntaasi.

Jos haluat, voin kirjoittaa tästä myös Porin murteella, myyttisen version, zine-tyylisen manifestin, tai kilpailun parodian, joka kääntää koko ilmiön päälaelleen.