Paljon kertominen
Tunne-elämä ei ole hetkessä verrattavissa oleva asia keskustelua ajatellen. Tarvitaan tapoja paljon kertomiseen ja niiden kohteliaisuudet ovat paljon kertomattomuudessa sekä ennen kokemattomuudessa tai myös tapahtumien ainutlaatuisuudessa ja uudestaan toistumattomuudessa, mutta tietoisuus kerronnasta kasvaa ja kehittyy aikojen kuluessa, jos tunne-elämän kerronnalle annetaan sen vaatima kouliintumisensa jatkuvasti ja esiintymisen, olemisen sekä viestimisen mahdollisuutensa.
Paljon kertomista voi olla myös tilaisuuksittain paljon ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä sen olematta mitenkään pakotettu välttämättömyys kertojana tai viestijänä menestymisen kokemuksena, vaan paljon kertomiselle annetaan se mahdollisuus, jonka yksilö ja kaikki yhdessä tarvitsevat. Se voi olla paljolti yhteistä tunteilua, joten käsitteenä paljon kertominen ja tunne-elämän menestys soveltuvin tavoin kohdennetaan tulevaisuuteen ja yhteen kokoontumiseen sekä yksilönä että yhteisöinä.
Tulevaisuus on yksilöinä ja yhteisön perusteeman perusteella pari. Parinmuodostus on myös luonnonyhteisön viestintää samalla tapaa konkreettisen paljon kertoen. Luonnonmukainen tunne-elämä on sekin vertaamaton. Keskusteleva viestintä on soidin, johon voi kuvitella kielen tarkoittaen luonnon havaittavia asioita ja lajin yksilöiden soidinmenojen käyttäytymistä.
Luontoon eivät kuulu sosiaalista kanssakäymistä lukuun ottamatta tavan, käytännön ja lajin ajattelun kielen mukainen tunne-elämä ja kaikki inhimillisen elämän taustatiedot, mutta tunteenomaisuutta luonnon parinmuodostuksen alkamisessa ja aikana on fysiologisesti, psyykkisesti, psykologisesti ja lajin, populaation tai parin kielellisen kulttuurin itsenäisyyden mukaisesti. Yksilön tehtävänä koko psykofyysisessä merkityksessään on paljon kertominen, mikä on vähän kertomisen totuutta ja tarkan tietämyksen aikaa kestävyyttä koko elämän ajalta muutosten siivittämänä.
Korostaa ei voida omaa elämän tehtäväänsä ja sanottavaansa, vaan muutos ja sosiaalinen tehtävä vaativat totuutta, tarkoin tietämisen avoimuutta ja paljon kertomisen arvon muodostamista.
Luonnonarvon muodostaminen voi olla liittymistä havaittaviin tilaisuuksiin luonnossa siellä, missä tunteenomaisuus ja parinmuodostuksen tavoitteet toteutuvat. Luontohavainnot virkistävät ihmisen tunne-elämää, joka on myös kulttuurin tavan sekä kielen ilmiö. Luonto arvostaa kaikkea sen elämää viestinnällisyydellään ja tavallaan tehdä paljon kestokykynsä hyväksi psykologisessa merkityksessä.
Luonnon kestokykyyn vaikuttavat psykologisesti eniten psykologiset ja yhteisölliset tapahtumat, joissa luonnon arvojen muodostamiselle mieliin on tiedollisesti merkitystä. Tiedonhaku on samalla kielen opittavuuteen tyytymistä ja tyytyväisenä olemista.
Parityöskentely on tiedonhaun tunnettu ja perinteinen yksikkö. Kielen luonnonmukaisuus ja keskustelevuus ovat tiedon viestivyyttä, vastaanottavuutta ja yhdessä tulevaisuuden tavoittaen tiedontason viestittävyyttäkin sekä kehitystä yhteisöllisyyttä myöten.
Hyvä tietous elämän asioista on ihmisen tunteenomaisuutta yhtyen luontoon tällä tavoin mahdollisimman luonnonmukaisena sekä edustavana elämäntapana kulttuurisesti maailmassa. Tietoa on ansiokasta ja viisasta jakaa. Viisautta vain vaaditaankin ja joskus aika paljon.