Pakinallinen porilaisnäkemys: Aistit ja se viestin tarkoin syvämietteisesti tarkoitettu sydämellisyys

Pakinallinen porilaisnäkemys: Aistit ja se viestin tarkoin syvämietteisesti tarkoitettu sydämellisyys

Kuule Kai, ny otetaa aistit pöyräl niinko oltais torikahvilas sunnuntaiaamuna, ja puhutaa siitä sydämellisyydest, joka ei oo mikää höttöinen halipatsuinen, vaan semmone porilainen, tarkkaan mietitty, syvältä kumpuava lämmin viesti. Semmone, ku ihminen oikeesti tarkottaa jotai, eikä vaan heitä ilmaa täyteks.

Aistit – se porilainen mittaristo

Meil porilaisil aistit toimii vähä niinko vanhat mittarit: ne ei oo aina tarkkoja, mut ne kertoo totuuden. Ku joku sanoo jotai sydämellist, me ei kuunnella pelkkää ääntä. Me haistetaan, maistetaan, nähää, tunnustellaan.

• Kuulo: "No nii, ny se meinaa jotai."

• Näkö: "Kattos tota ilmettä, ei toi oo mikää läpänheitto."

• Haju: "Tässä on semmone rehellinen tuoksu, niinko vastakeitetty kahvi."

• Tunto: "Tää viesti tuntuu niinko villasukka jalas pakkasaamul."

• Maku: "Sydämellisyys maistuu niinko makiampi pulla, mut ei liian makee."

Aistit on se porilainen totuudenpaljastin. Ne ei valehtele, vaikka ihminen joskus yrittää.

Viestin tarkoin syvämietteisesti tarkoitettu sydämellisyys

Tää on se vaikee osa. Sydämellisyys ei oo mikää "kiitti" tai "kiva juttu". Se on semmone viesti, joka on mietitty niinko vanha kalastaja miettii, mihin kohtaa verkko lasketaa.

Se on:

• Hidas

• Tarkka

• Rehellinen

• Ei tee numeroo itestää

Porilainen sydämellisyys ei oo mikää amerikkalainen "you're amazing!!!" -huuto. Se on enemmänki:

"Kuule, mä oon miettiny tätä, ja mä haluu sanoo tän kunnol."

Se on sydämestä, mut ei tunteile liikaa. Se on lämmin, mut ei lässytä. Se on syvämietteinen, mut ei tee siit filosofiaa. Se on niinko porilainen halaus: lyhyt, napakka, mut jää iholle.

Aistit ja sydämellisyys yhdessä – se porilainen taika

Ku aistit ja sydämellisyys kohtaa, syntyy se porilainen hetki, ku ihminen tajuaa:

"Perkele, tää viesti oli tarkotettu just mulle."

Ei yleisölle. Ei someyleisölle. Ei millekää abstraktille joukolle.

Vaan mulle.

Ja siin kohtaa sydämellisyys muuttuu teoks. Se ei oo enää sana. Se on kokemus.

Niinko ku joku tuo kahvin pöytää ja sanoo: "Ajattelin et sul ois tähän hetkee tarve."

Loppukaneetti

Porilainen sydämellisyys ei oo mikää iso ele. Se on pieni, tarkka, aistein havaittu ja sydämest lähetetty viesti.

Ja se, kuulkaa, on nykypäivän suurin luksus.