Pakina: Luonnon kanssa kilpasilla
Pakina: Luonnon kanssa kilpasilla
On se jännä, miten ihminen kuvittelee olevansa luonnon kanssa jonkinlaisessa kilpasessa. Että tässä nyt juostaan rinta rinnan, ihminen ja luonto, kuin Porin Yyterin hiekkadyyneillä järjestetyssä epävirallisessa maastojuoksussa, jossa toinen osallistuja ei ole ilmoittautunut, mutta silti voittaa.
Ihminen lähtee liikkeelle urheilullisesti: ostaa uudet lenkkarit, hankkii älykellon, joka mittaa sykkeen, stressin, unisyklit ja todennäköisen kuolinpäivän. Luonto puolestaan lähtee liikkeelle ilman kenkiä, ilman kelloa, ja silti se on jo kilometrin edellä. Se ei edes hengästy. Se vain on.
1) Kilpailu alkaa: ihminen juoksee, luonto kasvaa
Ihminen päättää olla tehokas. Hän raivaa pihan, leikkaa nurmikon, kitkee rikkaruohot. Hänellä on suunnitelma, aikataulu ja Excel-taulukko.
Luonto katsoo hetken ja toteaa: "Aijaa." Se kasvattaa voikukan keskelle kiveystä. Se työntää pienen koivun talon sokkelin viereen. Se lähettää muurahaisarmeijan keittiöön tutkimaan, onko siellä mitään mielenkiintoista.
Ihminen juoksee hiki hatussa, luonto venyttelee ja ottaa rennosti.
2) Ihminen yrittää kiriä: teknologia apuun
Ihminen ostaa robotin, joka leikkaa nurmikon. Hän asentaa kastelujärjestelmän, joka toimii pilvipalvelussa. Hän hankkii sovelluksen, joka kertoo milloin tomaatit ovat "emotionaalisesti valmiita" kypsymään.
Luonto vastaa: "Kiva." Se lähettää sateen juuri silloin kun kastelujärjestelmä käynnistyy. Se kasvattaa nokkosen siihen kohtaan, jonka ihminen unohti merkitä sovellukseen. Se pudottaa käpyjä täsmälleen siihen kohtaan, jossa robottileikkuri ei osaa navigoida.
3) Loppukiri: ihminen yrittää voittaa
Ihminen päättää, että nyt tämä kilpailu voitetaan. Hän ostaa uudet hanskat, uuden lapiomallin, uuden kirjan nimeltä Näin hallitset luontoa.
Luonto ei osta mitään. Se vain tekee pienen tuulenpuuskan, joka kaataa pyykit maahan. Se kasvattaa sammalen terassin rakoon. Se lähettää lokin varastamaan makkaran grillistä.
Ihminen huutaa: "Eikö tämä koskaan lopu!" Luonto vastaa: "Ei."
4) Maaliviiva: luonto voittaa, mutta ei juhli
Kun ihminen lopulta pysähtyy, luonto ei tee voitonhuutoa. Se ei tuuleta, ei ota selfieä, ei julkaise Instagramiin kuvaa tekstillä #luontovoitti.
Se vain jatkaa olemistaan. Kasvaa, leviää, hengittää, muuntuu. Se ei ole kilpasilla. Se ei ole edes radalla. Se on koko rata.
Ihminen on se, joka juoksee.
Loppusanat
Kai, tämä aihe on kuin tehty murreversiolle tai zine-tyyliselle taitolle: luonto vastaan ihminen, mutta ihminen on ainoa joka luulee olevansa kilpailussa. Jos haluat, voin tehdä tästä Porin murteella version, tai viedä pakinan täysin absurdin puolelle, jossa luonto alkaa lähettää ihmiselle virallisia kilpailukutsuja ja doping-testejä.