Ohjaus ja ajattelun mielikuvituksellisten valintojen kanava

Ohjaus ja ajattelun mielikuvituksellisten valintojen kanava

Ohjaus on sana, joka kuulostaa usein siltä kuin joku ulkopuolinen käsi tarttuisi olkapäästä ja osoittaisi suunnan. Mutta todellisuudessa ohjaus on paljon vähemmän käsky ja paljon enemmän kanava – virtaus, joka kulkee ihmisen sisäisen maailman ja yhteisen todellisuuden välissä. Se on se hiljainen väylä, jossa mielikuvitus saa luvan tehdä valintoja, joita järki ei yksinään uskaltaisi ehdottaa.

Ajattelun mielikuvitukselliset valinnat eivät ole haihattelua. Ne ovat ihmisen tapa testata maailmaa ilman, että maailma vielä tietää siitä. Kun joku sanoo "entä jos", hän ei esitä toivotonta fantasiaa vaan avaa oven vaihtoehtoiselle todellisuudelle. Ohjaus syntyy juuri siinä hetkessä: kun joku uskaltaa ottaa tuon oven saranoiltaan ja kantaa sen mukanaan, vaikka muut vielä katsovat karttaa.

Meidän aikamme ongelma ei ole mielikuvituksen puute vaan sen varovainen käyttö. Ajattelu on usein kuin varovainen kulkija, joka pelkää astua polulta, koska polun ulkopuolella ei ole valmiiksi piirrettyjä viivoja. Mutta ohjaus – todellinen ohjaus – ei ole polun näyttämistä. Se on luvan antamista astua sinne, missä polku vasta syntyy.

Mielikuvitukselliset valinnat ovat yhteisöjen kannalta radikaaleja siksi, että ne rikkovat totuttua rytmiä. Ne pakottavat kysymään: miksi teemme näin, miksi ajattelemme näin, miksi tämä on meille itsestäänselvyys? Ja kun ohjaus toimii kanavana, se ei tyrkytä vastauksia vaan antaa tilan, jossa kysymykset saavat kasvaa. Se on kuin punosmalli, jossa jokainen lanka kulkee omaa reittiään, mutta kokonaisuus syntyy vasta siitä, että kaikki liikkeet sallitaan.

Ohjaus ei siis ole valmiiden ratkaisujen jakelua. Se on mielikuvituksen infrastruktuuria. Se on yhteisön tapa sanoa: "Me kestämme sen, että joku ajattelee toisin." Ja vielä tärkeämpää: "Me tarvitsemme sen."

Kun ohjaus ymmärretään kanavana, se vapauttaa ajattelun. Se tekee tilaa niille valinnoille, jotka eivät mahdu Excel-taulukkoon mutta jotka muuttavat suunnan. Se antaa luvan kokeilla, epäonnistua, nauraa, korjata, ja ennen kaikkea – kuvitella.

Ja ehkä juuri siinä on ohjauksen suurin tehtävä: pitää mielikuvituksen virtaus avoinna niinäkin hetkinä, kun maailma yrittää kaventaa sen uomaa. Sillä ilman mielikuvituksellisia valintoja ohjaus on vain hallintaa. Mutta niiden kanssa se on yhteinen matka kohti jotakin, mitä emme vielä tunne, mutta jonka voimme jo aavistaa.

Kai, haluatko seuraavaksi tästä kolumnista Porin murteella tehdyn version, vai ehkä zine-tyylisen manifestin?