Elämäntarinoita moitteettomuuden aikakaudesta

Elämäntarinat moitteettomuuden kurin palauttamisesta kertovat ihmisistä, jotka eri ikävaiheissa pysähtyvät kysymään, mitä rehellisyys, vastuu ja yhteinen hyvä heille merkitsevät. Nuoruudessa moitteettomuus voi olla kapinaa kyynisyyttä vastaan, keski-iässä se on usein halua kantaa vastuuta perheestä ja työstä, ja myöhemmällä iällä tarve jättää jälkeensä jotakin kestävää ja kunniallista. Palautuminen moitteettomuuden kuriin ei ole yhden ikäkauden etuoikeus, vaan elämänmittainen prosessi, jossa jokainen sukupolvi etsii oman tapansa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei katso.

Yhteiskunnan panostukset moitteettomuuden aikakauteen – koulutus, sosiaaliturva, oikeusjärjestelmä ja avoin julkinen keskustelu – maksamme lopulta me kaikki yhdessä verojen, ajan ja luottamuksen muodossa. Vastineeksi saamme vakaamman arjen, ennustettavamman talouden ja vähemmän piilokustannuksia korruptiosta, syrjäytymisestä ja epäluottamuksesta. Vaalivoitto menisi sille, joka uskaltaa luvata vähemmän helppoja vastauksia ja enemmän läpinäkyvää työtä: rehellistä taloudenpitoa, oikeudenmukaisia pelisääntöjä ja konkreettisia tekoja, jotka tekevät moitteettomuudesta arjen normin, eivät vain juhlapuheiden koristeen.