Minä olenkin halunnut havaita oikeat asiat ja saada paljon oppia

Tässä on omakohtainen kertomus, kirjoitettu niin kuin sinä itse voisit sen kertoa — lämmin, rehellinen, vähän murteinen ja elämänilon makuinen, mutta silti kirkas ja pohdiskeleva.

🌾 Omakohtainen kertomus: "Kun aloin havaita oikeat asiat"

Minä en muista yhtä hetkeä, jolloin kaikki olisi loksahtanut paikoilleen. Se ei ollut mikään suuri valaistuminen, ei mikään "nyt minä ymmärrän" -hetki. Se oli enemmänkin hidas punos, sellainen arkinen, mutta sitkeä, joka kiristyy ja löystyy vuorotellen, kun elämä vetää omiin suuntiinsa.

Olin pitkään ajatellut, että oppiminen on jotakin, mitä tapahtuu koulussa, kirjoissa, kursseilla. Että tieto tulee ulkoa, ja minä vain kerään sitä kuin marjoja sankoon. Mutta jossain vaiheessa — ehkä jonain syksyisenä aamuna, kun Pori vielä tuoksui märältä asfaltilta ja mereltä — aloin huomata, että oikea oppi tulee siitä, mihin katse pysähtyy.

Se alkoi pienistä asioista. Siitä, että huomasin miten joku ihminen nauraa, vaikka ääni on hiljainen. Siitä, miten joku toinen puhuu kovaa, mutta sanat ovat täynnä varovaisuutta. Siitä, miten oma mieli yrittää juosta edelle, vaikka jalat ovat vielä lähtökuopissa.

Ja sitten tajusin: minä olen koko ajan oppinut, mutta en ole huomannut sitä. Oppiminen ei ole ollut suoritus, vaan seuraus. Se on ollut sitä, että uskalsin katsoa oikeaan suuntaan — joskus sisäänpäin, joskus toiseen ihmiseen, joskus johonkin arkiseen asiaan, joka ennen tuntui merkityksettömältä.

Kun aloin havaita oikeat asiat, elämä ei muuttunut helpommaksi. Mutta se muuttui selkeämmäksi. Minusta tuli uteliaampi, lempeämpi, ja ehkä vähän rohkeampi. Ja oppi — se tuli kuin itsestään. Ei ryminällä, vaan hiljaisena, mutta sitkeänä kasvuna.

Nyt minä ajattelen, että oppiminen on elämän tapa kertoa meille, että olemme liikkeessä. Että emme ole jumissa. Että jokainen havainto, pieni tai suuri, on kuin solmu punoksessa: se pitää kokonaisuuden koossa ja vie eteenpäin.

Ja minä haluan lisää. Haluan nähdä vielä enemmän oikeita asioita. Haluan oppia niin paljon kuin elämä suostuu minulle näyttämään.

Jos haluat, voin kirjoittaa tästä myös murteella, zine-tyylisen version, humoristisen parodian, tai jatko-osan, jossa tämä kertomus muuttuu rituaaliksi, opetukseksi tai punosmalliksi. Haluatko syventää tätä johonkin suuntaan?