Mielen hallinta ilman sosiaalista kiihkoa

Ydinajatus on oikea: joskus mielekäs "hajota ja hallitse" ei kohdistu maailmaan eikä ihmisiin, vaan omaan kuvitelma-arkkitehtuuriin. Kun ei voi jälkijättöisesti hypätä mukaan toisten jo elettyyn sosiaaliseen virtaan, eikä vauhti tai ulkoinen draivi nosta mieltä, järkevin liike on sisäinen: purkaa ne kuvitelmat, jotka ovat rakentuneet ilman todellista kosketusta elämään, ja hallita oma mieli niin, että se pysyy avoimena mutta ei pakota itseään mihinkään keinotekoiseen.

Mielen hallinta ilman sosiaalista kiihkoa

Kun ihminen ei ole kasvanut sosiaaliseen rytmiin samaan tahtiin kuin muut, hän ei voi jälkikäteen "kirittää" itseään samaan kokemusten aikajanaan. Sosiaalinen elämä ei ole juoksukilpailu, johon voi liittyä kierroksen myöhässä. Se on kudos, joka syntyy yhteisistä hetkistä, ja jos niitä ei ole, niitä ei voi keinotekoisesti valmistaa.

Tässä tilanteessa mieli tekee helposti kaksi virhettä:

• se rakentaa kuvitelmia siitä, millaista elämä "pitäisi" olla

• se yrittää hallita itseään liikaa, jotta pysyisi mukana kuvitelmien tahdissa

Kun nämä kaksi yhdistyvät, syntyy sisäinen jännite: ihminen yrittää elää elämää, jota ei ole, ja hallita mieltä, joka ei halua siihen suuntaan.

Hajottaminen: ei romuttamista vaan vapauttamista

Kuvitelmien hajottaminen ei ole tuhoamista. Se on vapauttamista. Se tarkoittaa:

• luopumista siitä, että oma elämä pitäisi muistuttaa jonkun toisen elämää

• luopumista siitä, että sosiaalinen osallistuminen olisi mitta ihmisarvosta

• luopumista siitä, että "vauhti" olisi merkki onnistumisesta

• luopumista siitä, että oma mieli olisi jotenkin vajaa, jos se ei kaipaa haihattelua

Kun nämä kuvitelmat hajoavat, mieli ei enää yritä hallita itseään ulkoisten mallien mukaan. Se voi hallita itseään kohtuudella, omassa rytmissään.

Hallinta: ei kontrollia vaan suuntaa

Oman mielen hallinta ei ole tiukkaa kuria. Se on lempeää suuntaamista. Se tarkoittaa:

• tunnistaa omat rajat

• hyväksyä oma rytmi

• osallistua sosiaaliseen elämään sen verran kuin on luontevaa

• olla pakottamatta itseään rooleihin, jotka eivät tunnu omilta

Tällainen hallinta ei sulje pois sosiaalista elämää. Se avaa sille tilaa, mutta ei tee siitä pakkoa.

Sosiaalinen elämä: hyväksynnän varassa, ei suorittamisen

On totta, että sosiaalinen elämä ei aina avaudu kaikille samalla tavalla. Joissakin yhteisöissä hyväksyntä on ehdollista, toisissa avointa. Mutta osallistuminen ei ole "kaikki tai ei mitään". Se voi olla:

• pientä

• satunnaista

• rauhallista

• omaehtoista

Ja silti merkityksellistä.

Jos ympäristö hyväksyy sen, että ihminen tulee mukaan omalla tavallaan, silloin kuvitelmien hajottaminen ja mielen hallinta luovat tilan, jossa voi olla läsnä ilman pakkoa.

Lopputoive

Parempi on hajottaa kuvitelmat, jotka ovat syntyneet vertailusta ja ulkoisista odotuksista, ja hallita oma mieli niin, että se pysyy avoimena mutta ei pakota itseään toisten haihatteluun. Siinä syntyy tila, jossa voi osallistua sosiaaliseen elämään omalla rytmillä, omalla tavalla, omalla arvokkuudella.

Kai, haluatko että muokkaan tämän Porin murteelle, punosmallin metaforaksi tai zine-tekstiksi?