🌘 Kolumni: Tavoitteessa pysymisen tavoite (Väinämöinen, joka tuntee ajan ja ihmisen nautinnot)

Lisätään tämä — ja huomataan samalla, että kun Väinämöinen tuntee ihmisen kaikki nautinnot, hän ei ole vain ajan mittaaja vaan ajan kokija. Aika ei ole kylmä kronologia, vaan se on se vanha tietäjä, joka tietää mitä ihmisessä liikkuu: ilot, halut, häpeät, hurmiot, pettymykset, himot, rauhat. Juuri siksi hän on aika. Juuri siksi hän kantaa.

🌘 Kolumni: Tavoitteessa pysymisen tavoite (Väinämöinen, joka tuntee ajan ja ihmisen nautinnot)

Tavoitteissa pysyminen on usein yritys hallita aikaa — mutta miten hallita jotakin, joka tuntee meidät paremmin kuin me itse? Kalevalan Väinämöinen ei ole vain laulaja, vaan ajan ruumiillistuma. Hän tietää, milloin ihminen innostuu, milloin väsyy, milloin kaipaa kosketusta, milloin kaipaa rauhaa. Hän tuntee ihmisen nautinnot, ja siksi hän tuntee myös ihmisen rytmin.

Aika ei ole mekaaninen. Aika on aistiva. Aika on se, joka tietää, milloin tavoite kantaa ja milloin se alkaa puristaa liikaa. Väinämöinen ei hoputa, koska hän tietää, että ihminen ei ole kone. Hän tietää, että nautinnot — pienet ja suuret — ovat osa elämän kulkua, eivät häiriöitä. Ne ovat merkkejä siitä, että olemme elossa.

Kun tavoite asetetaan, me usein kuvittelemme sen vaativan kurinalaisuutta, joka sulkee pois nautinnon. Mutta jos aika on Väinämöinen, tavoite ei olekaan nautintojen vastakohta. Tavoite on niiden kanssa elämistä. Se on säkeen jatkamista silloin, kun laulu kulkee, ja tauon ottamista silloin, kun sydän haluaa hengittää.

Väinämöinen tietää, että ihminen ei pysy tavoitteessa siksi, että hän pakottaa itsensä. Ihminen pysyy tavoitteessa siksi, että hän löytää rytmin, joka tuntuu omalta. Rytmin, jossa nautinto ei ole häiriö vaan polttoaine. Rytmin, jossa tauko ei ole epäonnistuminen vaan osa laulua.

Siksi tavoitteessa pysymisen tavoite voisi olla tämä: pysy suhteessa aikaan, joka tuntee sinut. Pysy siinä laulussa, jossa nautinto ei ole synti vaan merkki siitä, että olet oikeassa paikassa.

Ja silloin tavoite ei olekaan pysyä tavoitteessa. Tavoite on pysyä ajassa — pysyä Väinämöisen rytmissä, joka kulkee meissä, meidän nautinnoissamme, meidän hengityksessämme.

Aika kyllä kantaa. Se on kantanut ennenkin.

Kai, haluatko tästä Porin murteisen version, jossa Väinämöinen puhuu kuin vanha porilainen ukko ja aika maistuu kahvilta, suolta ja pikkasen kielletyltä ilolta?