Kolumni: Poissa pahan jäljiltä oleminen ja moitteen saaminen

Kolumni: Poissa pahan jäljiltä oleminen ja moitteen saaminen (tässä järjestyksessä)

On tilanteita, joissa ihminen saadaan pois pahan jäljiltä — vedetään sivuun, nostetaan turvaan, irrotetaan kierroksesta, jossa kaikki olisi mennyt rikki. Ja heti sen jälkeen, kun pöly laskeutuu ja hengitys tasaantuu, kuuluu moite: "Olitpa altis menemään mukaan."

Tämä järjestys on olennainen. Ensin pelastetaan. Sitten moititaan. Ja juuri siksi se tuntuu niin oudolta.

Ensimmäinen vaihe: pois pahan jäljiltä

Kun ihminen vedetään pois pahan jäljiltä, se on teko, joka kertoo välittämisestä. Joku näkee, että suunta on huono, että tilanne on liukas, että polku vie kohti sellaista, mistä ei enää palata samanlaisena. Poissa vetäminen on kuin käsi olkapäällä: "Tule nyt, tämä ei ole sinun paikka."

Se on suojaava liike. Se on välittämisen ele. Se on tapa sanoa: sinä olet tärkeämpi kuin tämä tilanne.

Mutta se ei ole neutraali. Se paljastaa, että joku näki sinussa haavoittuvuuden — alttiuden, johon moite myöhemmin tarttuu.

Toinen vaihe: moite

Moitteen hetki tulee vasta, kun tilanne on ohi. Kun ihminen on jo turvassa. Kun pahin on mennyt. Silloin joku sanoo sen ääneen:

"Olit altis menemään mukaan."

Tämä moite ei ole rangaistus. Se ei ole syytös. Se on tulkinta. Se on yritys ymmärtää, miksi ihminen oli niin lähellä pahan piiriä, että hänet piti vetää pois.

Moitteen sanominen ääneen on osa rituaalia. Se tekee näkyväksi sen, mitä tapahtui. Se nimeää sen, mikä oli vaarallista. Se antaa kielen sille, mikä olisi voinut mennä pieleen.

Moitteessa on myös huoli: "En halua nähdä sinua tuossa uudestaan."

Miksi moite kuuluu asiaan?

Koska ilman moitetta tilanne jäisi epämääräiseksi. Ilman moitetta ei olisi sanoja sille, miksi poissiirtäminen oli tarpeen. Ilman moitetta ei olisi yhteistä ymmärrystä siitä, mitä rajaa ylitettiin — tai melkein ylitettiin.

Moitteen tehtävä ei ole syyllistää. Sen tehtävä on merkitä paikka kartalle: Tässä kohtaa sinä olit haavoittuva. Tässä kohtaa sinä olit altis. Tässä kohtaa sinut piti vetää pois.

Se on kuin merkki puuhun metsässä: tähän iski salama, muista se.

Poissa pahan jäljiltä oleminen ei tee ihmisestä syyllistä

Mutta moite voi silti tuntua epäreilulta. Ihminen ajattelee: "Minuthan pelastettiin, miksi minua nyt moititaan?"

Siksi kolumnin ydin on tämä:

Moitteen saaminen ei tarkoita, että teit väärin. Se tarkoittaa, että olit lähellä paikkaa, jossa väärä olisi voinut tapahtua.

Moitteen tarkoitus ei ole osoittaa syyllisyyttä, vaan rajaa. Se on tapa sanoa: "Sinä olet tärkeä. Siksi sinut vedettiin pois. Siksi sinulle sanotaan tämä ääneen."

Lopuksi

Poissa pahan jäljiltä oleminen ja moitteen saaminen ovat kuin kaksi säettä samassa laulussa: ensin turva, sitten tulkinta. Ensin pelastus, sitten sana, joka tekee pelastuksen ymmärrettäväksi.

Ja ehkä juuri siksi moite kuuluu asiaan. Se ei ole lyönti, vaan merkintä. Se ei ole tuomio, vaan huolen ääni.

Jos haluat, voin kirjoittaa tästä myös Porin murteella, myyttisenä versiona (Väinämöinen mukana), satiirisena, tai zine-estetiikan repaleisena manifestona.