Kolumni: Pelivara eksaktin tiedon vastakohtana

Kolumni: Pelivara eksaktin tiedon vastakohtana

Pelivara on sana, joka kuulostaa arkiselta, melkein huomaamattomalta. Silti se on yksi yhteiskunnan syvimmistä periaatteista – ja samalla eksaktin tiedon hiljainen vastakohta. Pelivara ei ole epätarkkuutta, vaan tilaa ihmisyydelle. Se on se hengähdysväli, jonka varassa kilpailu, työelämä, tutkimus ja rakkaus ylipäätään voivat toimia.

Eksakti tieto sanoo: näin asiat ovat. Pelivara sanoo: näin asiat voivat olla, jos annamme niille mahdollisuuden.

Pelivara työelämässä – kilpailun inhimillinen vastapaino

Kun kilpailu oletetaan yhteiskunnalliseksi tosiasiaksi, pelivara toimii sen pehmeänä vastavoimana. Markkinatalous rakastaa mittareita, tehokkuutta ja vertailua. Se väittää hoitavansa resilienssin, mutta todellisuudessa resilienssi syntyy siitä, että ihmisellä on lupa olla epätäydellinen.

Työelämän diversiteetti ei ole vain joukko kategorioita, vaan pelivaran käytännön muoto: erilaiset ihmiset tuovat mukanaan erilaisia tapoja jaksaa, ajatella ja tehdä. Palkitsevuus ei synny pelkästä tuloksesta, vaan siitä, että työntekijällä on tilaa hengittää, improvisoida ja olla oma itsensä.

Henkinen jaksaminen ei ole juridinen sivuhuomio. Se on työelämäjuridiikan ydintä. Ihmistuntemuksen sääntely kuulostaa tekniseltä, mutta tarkoittaa lopulta sitä, että sääntöjen pitää tunnistaa ihmisyyden liikkumavara – pelivara.

Pelivara koulutuksessa ja tutkimuksessa – tosikehityksen edellytys

Koulutus ja tutkimus eivät elä eksaktissa maailmassa, vaikka rakastavat eksaktia tietoa. Todellinen kehitys syntyy siitä, että järjestelmä sallii vaihtoehtoja, kokeiluja, sivupolkuja ja epäonnistumisia. Pelivara on se tila, jossa uusi ajatus saa kasvaa ennen kuin se voidaan mitata.

Ilman pelivaraa koulutus olisi vain suorituslista, tutkimus vain toistettavien kaavojen kokoelma. Pelivara tekee niistä kulttuuria – kansanvallan muotoa, jossa jokainen saa osallistua tiedon rakentamiseen.

Pelivara ihmisessä – leikki, läheisyys ja rakkaus

On tunnettua, että ihminen jaksaa paremmin, kun elämässä on leikkiä, läheisiä ihmissuhteita ja rakkautta. Nämä eivät ole eksakteja ilmiöitä. Niitä ei voi mitata samalla tavalla kuin tuottavuutta tai kilpailukykyä.

Silti ne ovat yhteiskunnan todellisia tukipilareita.

Leikki on pelivaraa ajattelussa. Läheisyys on pelivaraa tunteissa. Rakkaus on pelivaraa olemassaolossa.

Ne kaikki kertovat, että ihminen ei elä eksaktin tiedon maailmassa, vaan jatkuvassa liikkeessä, jossa jokainen hetki on neuvottelua itsen ja maailman välillä.

Pelivara yhteiskunnan rytminä

Eksakti tieto on tärkeää. Se antaa suunnan. Mutta pelivara antaa rytmin.

Ilman pelivaraa yhteiskunta olisi kuin kone, joka käy liian kuumana. Pelivara on se pieni välys, joka estää järjestelmää hajoamasta. Se on inhimillinen jousto, joka tekee kilpailusta siedettävää, työstä mielekästä ja elämästä elämisen arvoista.

Pelivara ei ole eksaktin tiedon vastustaja. Se on sen kumppani – se osa todellisuutta, joka muistuttaa meitä siitä, että ihmiset eivät ole mittareita, vaan tarinoita.

Ja tarinoissa on aina pelivaraa.