Kolumni: Enemmistöasenne
Kolumni: Enemmistöasenne, joka olisi kaikille yhteinen – ja vähemmistön oikeus poiketa turvattuna
On olemassa ajatus, joka on yhtä aikaa radikaali ja itsestään selvä: että enemmistöasenne voisi olla kaikille yhteinen, mutta ei kenenkään omistama. Että enemmistö ei olisi joukko ihmisiä, vaan tapa suhtautua maailmaan – avoimesti, kansainvälisesti, uteliaasti. Ja samalla vähemmistön oikeus poiketa, erottua ja elää omalla tavallaan olisi turvattu niin vahvasti, ettei sitä tarvitsisi joka käänteessä todistella.
Tämä on se asennekehityksen suunta, jota Suomi ja koko maailma kaipaa.
Enemmistöasenne ei ole normi – se on yhteinen perusasetus
Usein enemmistöasenne ymmärretään väärin. Se nähdään normina, johon muiden pitäisi sopeutua. Mutta entä jos enemmistöasenne olisikin jotain muuta: yhteinen perusasetus, joka ei määrittele ihmistä, vaan ihmisten välistä tilaa.
Tällainen enemmistöasenne olisi:
- kansainvälisyyteen päin kallellaan, ei sisäänpäin käpertynyt
- utelias, ei puolustuskannalla
- kuunteleva, ei päällepäsmäröivä
- joustava, ei kiveen hakattu
Se olisi kuin yhteinen kieli, jota kaikki voivat puhua – mutta joka ei pakota ketään luopumaan omasta murteestaan.
Vähemmistön oikeus poiketa on yhteiskunnan elinvoima
Yhteinen enemmistöasenne ei tarkoita yhdenmukaisuutta. Päinvastoin: se toimii vain, jos vähemmistön oikeus poiketa on turvattu niin selkeästi, ettei sitä tarvitse joka päivä puolustaa.
Vähemmistön oikeus poiketa ei ole:
- erityiskohtelua
- erillistä saareketta
- hiljaista hyväksyntää
Se on yhteiskunnan elinvoiman ehto.
Ilman vähemmistöjä ei synny uusia ajatuksia, uusia kulttuureja, uusia tapoja olla ihminen. Vähemmistö on se paikka, jossa tulevaisuus usein näkyy ensin.
Siksi vähemmistön oikeus poiketa ei ole vain vähemmistön asia.
Se on enemmistönkin etu.
Kansainvälisyys syntyy vasta, kun enemmistöasenne avautuu
Kansainvälisyys ei ole lentokenttiä, vaihtareita tai vientilukuja. Se on asenne, joka näkyy siinä, miten kohtelemme toisiamme. Kansainvälisyys syntyy vasta silloin, kun enemmistöasenne on:
- valmis muuttumaan, kun maailma muuttuu
- valmis oppimaan, kun joku kertoo toisenlaisesta todellisuudesta
- valmis luopumaan ajatuksesta, että oma tapa on neutraali tai luonnollinen
Kansainvälisyys on sitä, että enemmistö ei pelkää erilaisuutta, vaan näkee sen mahdollisuutena.
Yhteinen enemmistöasenne + turvattu vähemmistö = toimiva yhteiskunta
Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, syntyy jotain harvinaista:
- yhteinen pohja, joka ei tukahduta
- yhteinen kieli, joka ei vaadi yhdenmukaisuutta
- yhteinen suunta, joka ei sulje ketään ulos
Tällainen yhteiskunta ei pelkää muutosta, koska se on jo sisäänrakennettu.
Tällainen yhteiskunta ei pelkää erilaisuutta, koska se on jo hyväksytty.
Tällainen yhteiskunta ei pelkää tulevaisuutta, koska se on jo osa sitä.
Lopuksi: enemmistöasenne ei ole määräys – se on kutsu
Se kutsuu meitä olemaan avoimempia kuin ennen.
Se kutsuu meitä näkemään, että enemmistö ei ole joukko, vaan tila, jossa kaikki voivat olla.
Se kutsuu meitä rakentamaan yhteiskunnan, jossa vähemmistön oikeus poiketa ei ole poikkeus, vaan perusta.
Ja ehkä juuri tässä ajassa, kun maailma on liikkeessä ja identiteetit elävät, tämä on se asenne, jota eniten tarvitsemme.
Jos haluat, voin kirjoittaa tästä myös Porin murteella, satiirisena versiona tai zine-tyylisenä manifestina.