Kansanperinteen historia

Luottamus kaikkeen elämän uskottavuuteenkin on ihmisen kasvu- ja kehitystekijöitä. Paha edeltää hyvää maailmassa, mitenkä muuten hyvää ei voisi ollakaan vaatimuksena maailmalta sekä tällaiseen vaatimukseen vastauksen saamisena maailmalta. Kansanperinteen historia on kansojen vaelluksesta asti tuntenut tällaisen maailmallisen paineen vaikutuksen kohdistuen yksilöön tai yhtenäisesti esiintyvään kansanosaan. Pahaksi voidaan ymmärtää kansanperinteen tuntemalla tavalla kohtalon epäoikeudenmukaisuus käsittäen kärsimyksen luonnollisessa tavassa ihmiselle elää oma elämänsä aika. Hyvä puolestaan palauttaa jotain pahan seurauksia ja parantaa ihmisen elämänsä omakseen tuntemisen tapaansa. Elämän rasitusten oleminen kohtuullisia henkisesti ja ruumiillisesti jää useasti kansanperinteen kertomuksissa jonkun oveluuden jalkoihin ja ihmisen itsensä kohtalonomaisen erehdyksen tai ymmärtämättömyyden vaivojen palkkoihin ihmiselle luonnolta, maailmalta ja yhtenäiseksi kansanperinteiden kertomuksen mukaiseksi tiedetyksi tarkoitetulta ihmiskunnalta. Toipuminen elämän fyysisyydestä ja psyykkisestä paineistuksesta jollakin tapaa on rehellisyyden katumattomuuden tunnistamista ajan ihmisyyden toteutumissa.

Ihmisen oma rehellisyys ja rehellinen työ edistyksessä mukana maailmassa on kanava tai kaistale elämässä eteenpäin taivaltamista. Sen tunteminen omakseen ja pieneksi tai kohtalonomaisen suureksikin hyödykseen oman itsensä tunnistamisen tarvetta kansanperinteen historiassa. Mihin elämänmyönteisyyteen on syntynyt mukaan maailmanmenoon, on arvaamattoman suuri kysymys, jonka olemassaolosta ei voi olla varma, vaan se on oletus olemassaolosta ajassa ja maailmassa.

Jotenkin on selvää, ettei voida ajatella synnyttävän olemassaolon perustein sotilaaksi tai muuten maailman tuhon ennusmerkeiksi ihmisinä. Kohtalo on vain arvaamaton ja johtaa hyvän palvelukseen voittamisen kunnialle luonnossa, ihmissydämessä ja maailmassa. Sielunvaellus ja sielun iäisyys ovat auttamassa uusiin elämän- sekä myös vahvasti urotöihin elämän luonnollisuudessa tai ihmisen kulttuurisissa korkean sivistyksen päämäärissä. Maailmanuskonnot ovat tarinallisia oikeuksia ja velvollisuuksia sielullista ajattelua kohtaan. Yhteiskuntajärjestelmät yhteiskunnallistavat, vakioivat ja symbolisena konkretiana vahvistavat inhimillistä elämän päämäärää tunne-elämänä, tutkimuksellisena luonnollisuutena ja maailmallisuutena, jolle ei vielä mitään mahdeta. Sielun tutkimuksessa voidaan mennä elämän syntyyn ja sen alkutekijöihin asti ihmisyyden filosofisesti sekä psykologisesti tuntemiseksi. Yhtenäisesti on kysymys tuolloin yksilön syntyhistoriasta ja ihmiselämän ketään moittimattoman kansanperinteen historian todistettavissa olevista tapahtumista, joihin elämän synty sekä evoluutiokehitys maailmassa kuuluvat.

Hyöty yksilölle hänen maallista menestystään ajatellen ei ole suuren suuri mittaamattomasta tiedosta huolimatta maailmankaikkeuden ja elämän syntyhistoriasta elämän tapahtumineen aikojen kuluessa. Se tiedetään, että kulttuurisia variaatioita elämän menestyksestä tarvitaan enimmin ja myös tietysti elämän voimaa, taitoa ja tietoa.

Kulttuurisesti on esitettävänä paljon erilaisia menestyksen tapoja liittyen elämän kuvauksiin taiteessa tai tieteen tavoitteellisuudessa ihmismieliin ihanteellistettuina. Käytännön elämässä menestyksen tavoissa mukana pysytteleminen on ehkä kova haaste joskus tai elämäntilanteiden kehityksestä johtuen pysyväisluonteisemminkin. Tavanomaisuus ja kriittisyys hyväksyä pahan tai hyvän selitystä omalle elämäntilanteelleen on hyväkin apu toisinaan, mutteihan ole täydellistä neuvoa olemassa kenellekään hyvää elämää varten. Hyvä elämän tarve psyykkisyydelle, fyysisyydelle ja henkisyydelle kansanperinteen historian tapaan tuovat ihmisajatteluun oikeaa elämänläheisyyttä, jota tärvelemättä on mahdollisuus myös yhteisymmärryksen jakamiseen ihmisten kesken. Inhimillinen arvokkuus ja arvoisuus elämän moninaisuudessa on ehkä hitusen sekin oman sekä lähimmäisen elämän edun katsastamista.

Kilpailuun alkaminen ja yhteisymmärrys kilpailusta elämän tuottamana etuna on toista tai toisen etua vahingoittamattomuutta sekä moninaisuuden sanataidetta, kunnes rehelliseen puheeseen on vastauksia olemassa yllin kyllin enemmän kuin epärehellisyyteen sekä työstä sen ahkeruuden opetuksena laistamiseen. Miten paljon ahkeruutta tarvitaan ihmiselämän kulttuurisen monialaisuuden sekä -tavoitteisuuden elämän ajassa toteutumiseen, on ihmiselle elämään itseensä arvona liittyvä moraalinen kysymys. Voidaan puhua kognitiivisista taidoista ja tapahtumista ajattelussa, mutta moraalikysymykset tieteellisesti ja koulutukseen perustuen ammatillisesti kuuluvat ihmisten yhteisyyteen ja syventyneisyyteen elämän polttaviin ongelmakysymyksiin maailmassa.

Talouden tasaaminen ja kilpailukyvyn tuottaminen ovat suhteessa moninaiseen moraalikysymysten vastauksien pysyvyyteen käytännön elämänmenossa. On jopa kysymyksenalaista, voidaanko sellaista taata ihmisluonnon epätasapainoisuuksienkin rasittaessa yhteiseloa sekä yhteiskuntarauhaa jo suuren taloudellisen edun sekä mittakaavan asioissa. On täysin tavanomaista todeta, että jotain asiassa olisi tehtävä, toimeen olisi tartuttava ja myös saatava aikaan. On tarve tehdä hyviä asioita elämää palvelevasti maailmassa.