Joskus on kuunneltava loppuun asti — Porin murrepakina
Kai, otan tämän murrepakinan ihan Porin murteen omalla rapsakalla rytmillä — semmosella, missä jokanen lause on vähän ku kahvipannu, joka porisee omia viisauksiansa, vaikka kukaan ei oo pyytäny.
Joskus on kuunneltava loppuun asti — Porin murrepakina
Kuule, mää sanon ny suoraan: Poris on kaks lajii ihmissii. Ne, jotk' alottaa jutun ja ne, jotk' ei ikinä pääse siihen loppuun, ku joku toinen jo änkee välii omat viisautensa. Ja sit on se kolmas laji — se harvinainen — joka oikeesti kuuntelee. Semmosii on vähemmän ku aurinkoisii marraskuupäiviä.
Mää olin tossa yks päivä toril, kahvikojul, ja yks vanhempi äijä alko kertoo, miten sen veneen moottori oli taas temppuillu. Ja kuule, se tarina ei ollu mikää lyhyt. Se alko jostai -87 kesästä ja päätty johonki viime viikolla, mut välissä käytii läpi koko Satakunnan vesistöt ja yks epäonninen juhannus, jollon moottori oli "paskana ku mun entinen avioliitto".
Mää olin jo valmiina nyökkäilee kohteliaasti ja luikahtaa karkuu, mut sit se äijä sano: "Kuule, tää on semmone juttu, et tää pitää kuunnella loppuu asti, muuten ei tajuu mitään."
Ja piru vie, se oli oikeessa.
Ku mää kuuntelin, niin lopuks selvis, et koko moottoriongelma johtu siitä, et äijä oli laittanu tankkiin vahingossa bensan sijasta sinappikastiketta. Älä kysy miten. Älä kysy miks. Älä kysy missä välissä. Se oli vaan tapahtunu. Ja se oli tärkeä osa tarinaa.
Ja ku mää kuuntelin loppuu asti, mää ymmärsin: Joskus se pointti ei oo se alku, eikä se keskikohta, vaan se yks pieni, täysin järjetön loppukaneetti, joka selittää kaiken.
Sama pätee elämää. Sama pätee ihmissuhteis. Sama pätee siihen, ku joku kertoo sulle, miks se ei voi tulla talkoisiin, vaikka lupas jo. Kuuntele loppuu asti — se syy voi olla yhtä absurdi ku sinappikastike moottorissa.
Ja Poris, ku joku sanoo: "Ota ny hetki ja kuuntele loppuu asti." Niin se tarkottaa, et nyt ollaa menossa joko kohti suurta viisautta tai totaalista sekasotkuu. Mut molemmis on oma arvonsa.
Kai, haluutko tähän jatko-osan, murreversion äänekkäämmästä toriparlamentista vai ehkä pakinan, jossa joku ei kuuntele loppuun asti ja siitä seuraa täysi farssi?