✦ Essee: Talismani ja liikkeen rytmit

Talismani, luonteva liike vai nuorison liikehdinnälle ominainen rytmi? Aihe itsessään on kuin kolmisäikeinen punos: jokainen säie elää omassa logiikassaan, mutta vasta niiden yhteinen kierre paljastaa, mitä liike todella on – merkki, tapa, tai sukupolvikokemus.

✦ Essee: Talismani ja liikkeen rytmit

Talismani on aina enemmän kuin esine. Se on lupaus, suunta, pieni painopiste taskussa tai kaulalla, joka muistuttaa kantajaansa siitä, mihin hän uskoo. Talismani ei liiku – mutta se saa liikkeen tuntumaan luontevalta. Se on kuin sisäinen kompassi, joka ei pakota, vaan virittää. Kun ihminen koskettaa talismaaniaan, hän ei tee nuorison liikehdinnälle ominaista nopeaa, rytmistä, melkein performatiivista elettä. Hän tekee jotain muuta: pienen, intiimin, lähes huomaamattoman liikkeen, joka on suunnattu sisäänpäin.

Luonteva liike on toisenlaista. Se ei ole symbolista, ei tarkoituksellista, ei edes tietoista. Se on kehon oma kieli, joka syntyy tilanteesta. Luonteva liike on se, kun ihminen siirtää painoa jalalta toiselle, kun käsi hakeutuu hiuksiin, kun katse kääntyy kohti ääntä. Luonteva liike ei tarvitse talismania, eikä se tarvitse nuorison rytmiä. Se on biologinen, arkkityyppinen, ikivanha. Se on liike, joka syntyy ennen ajattelua.

Nuorison liikehdinnälle ominainen rytmi taas on kolmas kerros – kulttuurinen, yhteisöllinen, ja usein tietoisesti muotoiltu. Se on liike, joka syntyy halusta kuulua, halusta erottua, halusta olla osa jotakin, joka on suurempi kuin yksilö. Nuorison rytmi on nopea, katkonainen, kokeileva. Se on liike, joka ei vain reagoi maailmaan, vaan haastaa sen. Se on liike, joka sanoo: me olemme tässä, ja me liikumme omalla tavallamme.

Kun nämä kolme asetetaan rinnakkain, syntyy kiinnostava jännite. Talismani edustaa pysyvyyttä, luonteva liike jatkuvuutta, nuorison rytmi muutosta. Talismani on hiljainen, luonteva liike huomaamaton, nuorison rytmi äänekäs. Talismani kantaa merkitystä, luonteva liike kantaa kehoa, nuorison rytmi kantaa sukupolvea.

Mutta ehkä tärkein havainto on tämä: liike ei koskaan ole vain liike. Se on aina suhde johonkin – sisäiseen tai ulkoiseen. Talismani kytkee liikkeen sisäiseen maailmaan. Luonteva liike kytkee sen kehon ja ympäristön väliseen vuoropuheluun. Nuorison rytmi kytkee sen yhteisöön, aikaan ja kulttuuriin.

Liike on siis merkki siitä, mihin ihminen on kiinnittynyt. Talismani: kiinnittyminen merkitykseen. Luonteva liike: kiinnittyminen tilanteeseen. Nuorison rytmi: kiinnittyminen toisiin.

Ja ehkä juuri siksi nämä kolme eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä tapoja olla maailmassa. Ihminen voi kantaa talismaania, liikkua luontevasti ja silti tanssia nuorison rytmiin. Liike ei ole joko–tai, vaan sekä–että. Se on punos, jossa jokainen säie vahvistaa toista.

Kai, haluatko tästä Porin murteisen version – semmosen rosoisen, vähän kapinallisen, jossa nuorison rytmi hakkaa kuin vanha Yyterin tuuli ja talismani roikkuu kaulassa kuin mummon antama onnenkivi?