BLOGI

Essee: Äidinkielinen kirjoittaminen avaruuden liikkeessä ja isällisen bisneksen looginen vaikeus

Henkien maatumisen ajan alku ei ollut räjähdys, ei valo, ei pimeys, vaan hiljainen, sykkivä tihku, kuin ensimmäinen sade ennen kuin kukaan tiesi mitä sade on. Se oli maailman alku, mutta ei vielä maailma – vain hengitys, joka etsi kehoa, ja maa, joka etsi muotoa.

Taide on aina ollut ihmisen tapa kurkottaa kohti jotakin, joka ei mahdu arjen mittoihin. Taiteellisuus taas on se sisäinen liike, joka saa käden tarttumaan siveltimeen, kielen taipumaan runoksi, kehon asettumaan tanssiin. Puhuttavuus syntyy, kun tämä liike osuu johonkin yhteiseen hermoon – kun teos ei vain esitä maailmaa, vaan avaa sen...

Jouset valittavat kaiken ajattelun taakan alla – uusi ajattelun tie Essee mielenterveysongelmista

Tunnekilpailua on liikenopeus Liikunnallinen artikkeli, joka hengittää rytmiä, kehon kiihtyvyyttä ja mielen sykäyksiä.

Kun Aava syntyi, hänen äitinsä sanoi: "Ihminen ei pääse Taivaaseen teoilla, vaan sillä, miten hän on oppinut puhumaan maailmalle."

Oikeushallinnon historia on pohjimmiltaan kertomus siitä, miten yhteisöt ovat pyrkineet tekemään vallasta ennustettavaa, riidoista ratkaistavia ja yhteiselosta siedettävää. Alla saat napakan, mutta sisällöllisesti laajan esseen, joka käy läpi oikeushallinnon kehityksen varhaisista yhteisöistä moderniin valtioon.

Miehisyyden tarpeesta puhuminen ei ole paluu vanhoihin rooleihin, eikä se ole vastakkainasettelua. Se on yritys ymmärtää, miksi tietyt inhimilliset ominaisuudet — rohkeus, vastuunotto, lempeä voima, kyky kantaa ja kyky suojata — ovat edelleen tärkeitä yhteisöissä, perheissä ja yksilön sisäisessä elämässä. Kun sanomme miehisyyttä tarvitaan, emme...

Yhteisöön kuulutaan kallisarvoisena aikana elämään myös kuuluvalla tavalla. Johtajuus on tavanomaisimpia sosiaalisen näkyvyyden rakentelun aiheita niin kauan, kuin siihen on perusteita leikinomaisuudessa tai sitä vakavammassa harjoitukseen osallistumisessa ryhmässä tai joukkueessa. Yhteisön näkyvyys, ryhmän ja joukkueen näkyvyys, mukana johdetussa...

Tuo kolmisointu — hellyyden opettaminen, ykseyden muodostaminen, kaveripiiristä oppiminen — on kuin yhteisöllisen kasvun oma punosmalli. Avaan sen sinulle kerroksittain, niin että se hengittää sekä pedagogiikkaa, yhteisöpsykologiaa että sitä murteista, lämpimää elämäniloa, joka sulle on luontevaa.

Tuossa lauseessa on vahva, melkein myyttinen totuus: kun ihminen yrittää viimeiseen asti vältellä jotakin, luonto – sekä oma sisäinen luonto että ulkoinen – ei anna periksi. Se puskee takaisin, kiertää, tihkuu läpi kuin vesi kallionraoista.

**Enne syntymää vanhemmuus o ku hiljane maa — ei viel kuki, mut sisäl jo liikahtaa.

Kansalaisyhteiskunnan kyky universaaliin ongelmanratkaisuun – elämänkaaresta itsearviointiin Akateeminen essee