Tohkeissaan olemisen tunnetaikausko – pakina Porin murteel
No ni Kai, otas ny kahvikuppi kouraan, mää pistän sulle pakinan tohkeissaan olemisen tunnetaikauskosta — ihan Porin murteel, semmone sopivan rönsyilevä ja vähän itteenssä naurava, niinku kunnon pakinan kuuluuki olla.
Tohkeissaan olemisen tunnetaikausko – pakina Porin murteel
Kyl mää sanon, et täs maailmas ei oo mittä niin sitkeetä ku ihmisen oma tohkeissaan olemisen taikausko. Se on semmone erikoinen lajike, vähän niinku se usko, et jos laittaa villasukat jalkaan ennen ku lähtee ulos, ni ei tuu räntää — vaikka Pori kyl hoitaa sen räntähomman ihan omal rytmil, riippumatta sun sukista.
Tohkeissaan oleminen alkaas yleensä siit, et ihminen saa jonku idean. Ja Poris ku joku saa idean, ni se on heti semmone "nyt mennää ja tehdää" -meininki. Ei mittä suunnitelmia, ei mittä järkee, pelkkää tohinaa ja luja usko siihen, et universumi tykkää ku ihminen on vauhris.
Ja sit ku ollaa siinä tohkeessaan, ni alkaa se tunnetaikausko. Se on se hetki ku ihminen luulee, et jos se nyt vaan hösää tarpeeks kovaa, ni kaikki menee nappiin. Että tunteella voi korvata järjen, ja tohkeella voi korvata osaamisen. Ja jos joku sanoo, et hei, rauhotu vähä, ni tohkeinen ihminen vastaa: "Mää oon flowssa!" — vaikka oikeesti se on enemmäki semmone paniikin ja kahvin sekotus.
Tunnetaikausko näkyy arjessa joka paikassa. Esimerkiks ku porilainen päättää, et nyt se siivoo koko kämpän. Se aloittaa olohuoneest, siirtyy keittiöön, muistaa et pitäis pestä pyykit, huomaa et vessas on yks likane pyyhe, ja lopulta se istuu sohval ja miettii, et miten helvetis tää meni taas tämmöseks. Mut se uskoo edelleen, et tohkeella tää hoituu. "Kyl mää viel tänään saan kaiken valmiiks." Ei saa. Mut usko pysyy.
Ja se on ehkä se kaunein osa täs kaikis. Että ihminen jaksaa uskoo omaan tohkeeseensa, vaikka todellisuus on näyttäny jo kymmenen kertaa, et ei se niin mee. Se on semmosta porilaista sisua, mut vähän hövelimmäs muodossa. Semmone "ei tää ny ehkä järkee oo, mut mennää silti" -mentaliteetti.
Lopuks mää sanon näin: Tohkeissaan olemisen tunnetaikausko on porilaisen oma sisänen moottori. Se ei oo tehokas, se ei oo taloudellinen, mut se käy tunteel — ja se riittää.
Jos haluat, voin kirjottaa tästä viel toisen version, enemmän zine-henkisel, rähjäsel, tai vaikka semmosen missä koko pakina kulkee punosmallin rytmis. Haluuks sää semmost?