Tarina onkin niin tärkeä

Tekijänoikeuksien käytöstä voidaan päätellä, että tarinan kertojan valikoitumisella tehtäväänsä on hyvin tarinallisesti toivottua merkitystä. Arkipäiväinen tarina tai arvoituksellinen tarina ovat kasvun ja kehityksen ristiriitoja tai häiriintymättömyyttä omanlaisenaan tapahtumisena maailmassa ja siitä kerrottuna. Tarinankerronnan osaaminen on oma taitolajinsa ja verrattavissa sateenkaaren kaartumiseen, jos jokin menee lievästi sanoen pieleen kerronnassa siten, ettei osata arvioida kerronnan ajallista vaikutusta, kyllästymispistettä kunkin henkilön ajattelussa yksilöllisesti tai yhteistä kaikkien tarinoiden yhteen sovittamista heliseväksi vaskeksi maailman asioista. Liian kauan kerronnassa aikaa ottaminen on monen tyytymättömyyden aihe ja häiritsee varmasti kertomusten yhteensopivuutta ja keskinäistä yhtenäisyyttä selvänä kuvauksena maailmasta yksilöiden omin oikeuksin maailmankatsomukseensa. Liian niukkaa kerrontaa ei taida ollakaan, vaan voidaan sanoa asioita hyvin lakonisesti. Kerronnan tehokeinoilla toisten ajan kuluttaminen on itselleen jännitteistä ja kertoo jostain itseilmaisun puutteesta kenties ja oikeastaan aika varmasti lapsuuden sekä ystävyyssuhteiden ristiriitatilanteiden sietämättömyydestä. Tehokeinojen kuvittelemisesta olisi opeteltava luopumaan omassa ajankäytössään ja siirryttävä elämän nautintojen kokemiseen sekä lähemmin omassa mielessään ajatteluun.

Valtaperinteestä johtuu se, että kertomus ilmestyy jälkijunassa sen mukaan kuin tarinoiden kerrontaa monipuolisin tavoin osataan. Tarinat voivat kaartuakin sateenkaaren väreissä myös ennenaikaisina sekä kieleltään sotkuisina. Optimismi on tarinoiden värittäjä, onnistuivatpa kerronnat tai ei mallikelpoisella tavalla. Pääpaino asettuu jälkikäteen elämästä kerrottaviin omakohtaisiin tarinoihin, joille ei ole muuta kertojaa kuin asioiden oikeassa elämässä kokija. Kertomus voi tarinaltaan ja tosiseikoiltaan olla mieluusti sepitteellinen. Tositarinan kertominen on valtapeliä, mutta se on tarkan harkinnan mukaista, eikä valtarakenteesta johtuen sille ole muuta kertojaa kuin kokija itse.

Kerronnan yhteistyö

Piilevät kyvyt ja ammattisalaisuudet värittävät ihmisen työntekoa. Kerronnan yhteistyö auttaa kehitystä. Tositarina täytyy saada suhteessa kerrontaan monipuoliseksi selvitykseksi elämän asioista. Kaikesta kerrottavaksi tulevasta on oltava jo aikaa ja sen aikavälin henkistä sekä fysiologisesti tervettä selviytymiskykyä. Elämän nautinnoissa kokien joka päivä on annettava tunteiden puhua. Kerrottavaa on sen ansiosta elämän tosiasioista sellaisenaan, kuin ne ovat vähän hyvän tavan puitteissa kaunistaen asioita selkeäksi elämänviisaudesta puhumiseksi. Viisaudesta on hyviä sanontoja siihen tarkoitukseen, mikä on kuvaavia sanontatapoja ja lauseita. Asioiden virittäminen lauseiksi on tiedontarpeen palauttamista arvoonsa. Yhteistyötä on myös kerronnan päättäminen. On aika uusille tarinoille.