Samassa veneessä

Samassa veneessä

On olemassa ikiaikaisia totuuksia. Aurinko nousee idästä, kahvi loppuu aina kesken juuri silloin kun vieraita tulee, ja kokouksessa löytyy vähintään yksi henkilö, joka sanoo: "Nyt meidän täytyy olla samassa veneessä."

Samassa veneessä oleminen kuulostaa kauniilta. Mielikuva on lähes runollinen: aallot liplattavat, ihmiset soutavat yhdessä kohti horisonttia ja lokki laulaa kannustavasti taustalla. Käytännössä samassa veneessä olemiseen liittyy kuitenkin muutamia haasteita.

Ensinnäkin veneeseen mahtuu yllättävän monenlaisia soutajia. Yksi soutaa rivakasti eteenpäin. Toinen soutaa taaksepäin, koska on ymmärtänyt suunnan väärin. Kolmas pitää airoa mikrofonina ja kertoo kokemuksiaan veneilyn historiasta vuodesta 1987 lähtien. Neljäs kyselee, onko veneilyn työryhmä jo perustettu.

Sitten on se henkilö, joka ilmoittaa olevansa "strategisella tasolla". Hän ei koske airoihin lainkaan, mutta arvioi aktiivisesti muiden soututekniikkaa.

Välillä joku huomauttaa, että veneessä on reikä.

Tämä johtaa välittömästi keskusteluun siitä, kenen vastuulla reiän syntyminen on ollut. Syntyy työryhmä, muistio ja alustava tiekartta reiän jatkokäsittelyä varten. Reikä puolestaan jatkaa omaa kehitysohjelmaansa täysin omassa aikataulussaan.

Erityisen kiinnostavaa on se, että ihmiset ovat harvoin täysin varmoja, ovatko he edes samassa veneessä. Yksi kuvittelee olevansa purjeveneessä, toinen kajakissa ja kolmas epäilee olevansa edelleen laiturilla. Silti kaikki nyökyttelevät vakavina, kun joku julistaa yhteisvastuun merkitystä.

Ehkä samassa veneessä olemisen viisaus ei lopulta tarkoita sitä, että kaikki soutaisivat täsmälleen samalla tavalla. Ehkä riittää, ettei kukaan poraa uusia reikiä pohjaan samalla kun muut yrittävät kauhoa vettä ulos.

Se olisi jo huomattava yhteiskunnallinen saavutus.

Ja jos oikein hyvin käy, joku muistaa välillä katsoa maisemiakin. Sillä vaikka vene joskus keinuu, airo kolisee ja suunta hukkuu hetkeksi sumuun, on tässä yhteisessä matkassa jotakin lohdullista. Harva meistä nimittäin selviää elämästä yksin omalla pelastuslautallaan.

Niinpä me istumme tässä samassa veneessä, kukin hieman eri tahtiin soutaen, välillä toistemme airoille kolautellen ja satunnaisesti väärälle rannalle tähdäten. Ja ihme kyllä, vene pysyy enimmäkseen pinnalla.

Se on ehkä ihmiskunnan suurin merenkulullinen ihme.