Rakkaus aktivoi pienen, mutta rohkean osan ihmisen hermostoa yritykseen ja erehdykseen

Rakkaus aktivoi pienen, mutta rohkean osan ihmisen hermostoa yritykseen ja erehdykseen

Rakkaudesta puhutaan usein tunteena, mutta yhtä hyvin sitä voidaan tarkastella toimintana. Se ei ole vain sydämen liikahdus tai mielen mielikuva toisesta ihmisestä, vaan voima, joka saa ihmisen tekemään sellaista, mitä hän ei muuten uskaltaisi tehdä. Rakkaus aktivoi pienen, mutta rohkean osan ihmisen hermostoa yritykseen ja erehdykseen. Se kutsuu kokeilemaan, lähestymään, luottamaan ja jatkamaan silloinkin, kun lopputuloksesta ei ole varmuutta.

Ihmisen hermosto on suurelta osin rakentunut suojelemaan häntä vaaroilta. Se tunnistaa uhkia, arvioi riskejä ja pyrkii välttämään tarpeetonta epäonnistumista. Evoluution kannalta tämä on ollut hyödyllistä. Jos jokainen uusi tilanne olisi otettu vastaan huolettomasti, laji ei olisi säilynyt. Samaan aikaan elämä kuitenkin vaatii myös aivan toisenlaista kykyä: rohkeutta ylittää varovaisuuden raja. Juuri tässä rakkaudella on erityinen tehtävänsä.

Kun ihminen rakastuu, hän alkaa tehdä pieniä kokeiluja. Hän lähettää viestin, tervehtii ensimmäisenä, paljastaa ajatuksiaan tai näyttää haavoittuvuutensa. Jokainen tällainen teko sisältää erehtymisen mahdollisuuden. Vastaus voi olla myönteinen tai kielteinen. Silti ihminen yrittää. Rakkaus saa hänet hyväksymään epävarmuuden tavalla, joka olisi muuten vaikeaa.

Sama ilmiö näkyy myös pitkäaikaisissa ihmissuhteissa. Rakkaus ei silloin ole vain alkuhuumaa, vaan jatkuvaa yrityksen ja erehdyksen harjoittelua. Puolisot etsivät tapoja ymmärtää toisiaan, vanhemmat opettelevat tukemaan lapsiaan ja ystävät harjoittelevat luottamusta läpi muuttuvien elämäntilanteiden. Kukaan ei osaa kaikkea valmiiksi. Jokainen tekee virheitä. Ilman rakkautta virheet voisivat johtaa vetäytymiseen ja etääntymiseen. Rakkaus kuitenkin rohkaisee yrittämään uudelleen.

Mielenkiintoista on, että tämä rohkea osa hermostoa saattaa olla pieni juuri siksi, että sen tehtävä on vaativa. Suurin osa meistä tuntee epävarmuutta uuden edessä. Silti joskus yksi katse, yksi ystävällinen sana tai yksi välittämisen kokemus riittää käynnistämään kokonaisen tapahtumaketjun. Ihminen lähtee kohti toista ihmistä, vaikka järki luettelee esteitä. Tämä ei tarkoita ajattelemattomuutta, vaan kykyä antaa toivolle mahdollisuus.

Rakkauden vaikutus ulottuu myös yksilöä laajemmalle. Monet merkittävät yhteisölliset teot ovat syntyneet yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmiset perustavat yhdistyksiä, kehittävät uusia palveluja, opettavat, hoivaavat ja rakentavat yhteistä hyvää, koska he välittävät toisista. Rakkaus ihmisiin, yhteisöön tai maailmaan saa heidät kokeilemaan ratkaisuja, joista osa onnistuu ja osa epäonnistuu. Ilman tällaista rohkeutta mikään yhteiskunta ei uudistuisi.

Voidaankin ajatella, että rakkaus on hermoston hiljainen seikkailija. Se ei kumoa pelkoa eikä poista epävarmuutta, mutta se antaa ihmiselle voiman kulkea niiden rinnalla. Se kuiskaa, että virhe ei ole maailman loppu ja että uusi yritys voi olla merkityksellinen. Juuri tämän vuoksi rakkaus ei ole vain tunne, vaan myös eräänlainen elämänstrategia. Se aktivoi pienen, mutta rohkean osan ihmisessä ja muistuttaa, että tärkeimmät asiat saavutetaan harvoin ilman yritystä, erehdystä ja uutta yritystä. Rakkauden rohkeus ei ole täydellisyyttä, vaan uskallusta jatkaa.