Movie

Muodostuneetkaan koskaan – elokuva, jota ei tehty mutta joka silti tapahtui

(Ohjaajan kommenttiraita sisällytettynä, koska miksi ei — elokuvaa ei ole, mutta kommenttiraita kyllä.)

Elokuvia syntyy ja kuolee joka päivä, mutta vain harvat niistä jäävät elämään ilman, että niitä koskaan kuvattiin. Muodostuneetkaan koskaan on juuri tällainen teos: elokuva, joka ei päässyt tuotantoon, koska se oli liian valmis jo ennen kuin kukaan ehti kirjoittaa käsikirjoitusta.

OHJAAJA (kuiskaa kuin olisi studiossa): Tässä kohtaa halusin alun perin helikopterikuvan sumuisesta laaksosta, mutta budjetti ei sallinut sumua. Tai laaksoa. Tai helikopteria. Niinpä menimme tällä tekstillä.

Elokuvan juoni oli kuulemma yksinkertainen: joukko ihmisiä yrittää muodostua. Ei kasvaa, ei kehittyä, ei edes muuttua – vain muodostua. Se kuulostaa helpolta, mutta kuten jokainen itseään joskus koonnut tietää, muodostuminen on kaikkein vaikeinta. Varsinkin jos ohjaaja ei ole paikalla ja kuvausryhmä on jo kahvitauolla.

OHJAAJA: Tässä kohtauksessa näyttelijät kysyivät, mitä heidän pitäisi tuntea. Sanoin: "Keskeneräisyyttä." He vastasivat: "Kuten koko tuotanto?" Se sattui, mutta he olivat oikeassa.

Päähenkilö, jonka nimeä ei koskaan päätetty, oli hahmo, joka oli "melkein valmis". Hänellä oli taustatarina, joka oli kirjoitettu post-it-lapulle, ja sisäinen konflikti, joka oli niin hienovarainen, ettei sitä huomannut edes hän itse.

OHJAAJA: Päähenkilön nimi oli pitkään "Hahmo A", mutta tuotantoyhtiö piti sitä liian kunnianhimoisena.

Sivuhenkilöt olivat vielä keskeneräisempiä: yksi oli pelkkä dialogikatkelma, toinen pelkkä tunnelma, kolmas pelkkä kohtausluonnos, joka ei koskaan saanut omaa nimeään. Silti he kaikki liikkuivat kuin tietäisivät, mitä tekevät. Se on keskeneräisten hahmojen etuoikeus: he voivat kulkea maailmassa ilman, että kukaan vaatii heiltä valmista kaarta.

OHJAAJA: Tässä kohtaa minun piti selittää, miksi sivuhenkilö numero kolme on vain "kohtausluonnos". Rehellisesti: unohdin kirjoittaa hänet valmiiksi. Mutta kriitikot kutsuivat sitä "postmoderniksi ratkaisuksi", joten päätin olla korjaamatta.

Elokuvan keskeinen kohtaus – se, josta kriitikot olisivat kirjoittaneet – oli tietenkin se hetki, jolloin hahmot kokoontuivat pöydän ääreen ja totesivat yksissä tuumin, etteivät he ole muodostuneetkaan koskaan. Se oli vapauttava hetki. Yksi heistä ehdotti, että ehkä heidän ei tarvitsekaan. Toinen huomautti, että keskeneräisyys on nykyään trendikästä. Kolmas kysyi, voisiko tästä saada rahoitusta.

OHJAAJA: Tämä kohtaus oli ainoa, jonka kirjoitin kokonaan. Sitten tuotantoyhtiö sanoi, että se on liian filosofinen. Poistin siitä kolme sanaa ja se muuttui "liian arkiseksi". Lopulta jätimme sen tähän muotoon, koska kukaan ei enää tiennyt, mikä oli ongelma.

Mutta rahoitusta ei tullut. Ei siksi, että tarina olisi ollut huono, vaan siksi, että se oli liian totta. Elokuvateollisuus kestää paljon, mutta ei sitä, että hahmot kieltäytyvät valmistumasta. Siksi Muodostuneetkaan koskaan jäi tekemättä – ja juuri siksi se on täydellinen.

OHJAAJA: Tässä kohtaa halusin lopputekstit, mutta koska elokuvaa ei ole, lopputekstit olisivat olleet puolet koko teoksesta. Tuottaja sanoi, että se näyttää epätoivoiselta. Hän oli oikeassa.

Se on elokuva, joka muistuttaa meitä siitä, että joskus kaikkein valmiimpia ovat ne tarinat, joita ei koskaan viimeistelty. Että keskeneräisyys voi olla sekä tragedia että taidemuoto. Ja että me kaikki olemme vähän kuin tuo nimettömäksi jäänyt päähenkilö: post-it-lapulle hahmoteltuja luonnoksia, jotka kulkevat eteenpäin, vaikka kukaan ei ole vielä kirjoittanut meille loppua.

OHJAAJA (huokaisee): Ja jos minulta kysytään, hyvä niin. Loppu on aina se kohta, jossa yleisö alkaa