Mistä kaikki alkaakin seniorina?

Mistä kaikki alkaakin seniorina?

On olemassa erikoinen päivä elämässä. Se ei näy kalenterissa eikä sitä kuuluteta torvisoittokunnan voimin torilla. Yhtäkkiä kuitenkin huomaa olevansa seniori. Ei välttämättä vanha, ei loppusuoralla, vaan uudenlaisen elämänvaiheen alussa.

Mutta mistä kaikki alkaakaan seniorina?

Moni kuvittelee senioriuden alkavan eläkeviraston kirjeestä. Todellisuudessa se alkaa usein paljon pienemmästä hetkestä. Ehkä siitä, kun huomaa lapsuuden muistojen olevan lähempänä kuin työuran alku. Tai siitä, kun nuoret ihmiset alkavat kysyä neuvoa asioissa, jotka ennen olivat itsellekin arvoituksia.

Seniorius ei ole vain ikää. Se on suhde aikaan.

Nuorempana elämää rakennetaan. Opiskellaan, tehdään työtä, perustetaan perheitä, hankitaan asuntoja, kannetaan vastuuta. Katse on pitkällä tulevaisuudessa. Seniorina huomio siirtyy vähitellen siihen, mikä kestää ja mikä todella merkitsee.

Moni yllättyy havaitessaan, että elämä ei pienene, vaikka vuodet lisääntyvät. Se voi jopa avartua. Kiireen tilalle tulee harkintaa. Kilpailun tilalle vertailua omaan menneeseen itseensä. Tulevaisuuden valloitusten sijaan syntyy kiinnostus siihen, miten voisi olla hyödyksi toisille ihmisille.

Ehkä seniorius alkaakin ensimmäisestä kokemuksesta, että omalla tarinalla on arvoa.

Jokainen vuosikymmen on opettanut jotakin. On opittu erehtymään, pyytämään anteeksi, kestämään menetyksiä ja iloitsemaan odottamattomista lahjoista. Nuorelle ihmiselle tieto löytyy usein kirjoista ja internetistä. Seniorille tietoa tärkeämmäksi nousee kokemus. Ei siksi, että kokemukset olisivat aina oikeassa, vaan siksi, että ne muistuttavat elämän monimutkaisuudesta.

Samalla seniorius voi olla vapautumisen aikaa. Monia asioita ei enää tarvitse todistaa kenellekään. Elämän suunta ei määräydy muiden odotuksista yhtä vahvasti kuin aiemmin. Tilalle voi tulla vanha mutta usein unohdettu kysymys: mitä minä itse pidän tärkeänä?

Tämä kysymys voi johtaa uusiin harrastuksiin, opiskeluun, vapaaehtoistyöhön, matkustamiseen tai yksinkertaisesti rauhallisempaan elämänrytmiin. Senioriuden alku ei siis ole oven sulkeutumista vaan toisen oven avautumista.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin havaita, ettei seniorius ala iän karttumisesta vaan merkityksen etsimisestä. Se alkaa silloin, kun ihminen ymmärtää olevansa yhä matkalla. Kokemusta on kertynyt, mutta elämä ei ole valmis. Päinvastoin, monia sen syvimmistä kysymyksistä voi tarkastella vasta nyt.

Siksi vastaus kysymykseen "mistä kaikki alkaakin seniorina" on yllättävän yksinkertainen.

Se alkaa siitä, että huomaa jokaisen uuden aamun olevan edelleen kutsu osallistua elämään. Ei samalla tavalla kuin ennen, mutta ehkä hieman viisaammin, hieman rauhallisemmin ja hieman kiitollisemmin. Juuri siitä voi alkaa elämän yksi merkityksellisimmistä luvuista.