Luottamus vastaan taikausko
Luottamus ja taikausko kulkevat kylki kyljessä kuin kaksi vanhaa naapuria, jotka eivät enää muista kumpi muutti ensin. Toinen tarjoaa kahvia, toinen ennustaa sumpin pinnasta tulevan viikon. Ja jossain siinä välissä me ihmiset yritämme päättää, kumpaan nojata, kun maailma heilahtaa.
Luottamus on arkinen, melkein tylsä sana. Se ei lupaa ihmeitä, ei salaisia merkkejä, ei varjojen takaa kuiskivia enteitä. Luottamus on kuin vanha puupenkki torin laidalla: kulunut, mutta kantaa. Se syntyy hitaasti, kerrostuu kuin vuosirenkaat. Se vaatii, että katsomme toisiamme silmiin, että myönnämme epävarmuutemme, että annamme toisen ihmisen olla keskeneräinen.
Taikausko taas on nopea liekki. Se syttyy, kun jokin pelottaa tai jokin houkuttaa. Se lupaa oikopolkuja: jos kosketat ovenpieleen, kaikki menee hyvin; jos vältät tietyn numeron, kohtalo kääntyy. Taikausko on kuin salainen sopimus maailman kanssa – mutta sopimus, jonka toinen osapuoli ei ole koskaan allekirjoittanut.
Silti taikausko ei ole pelkkää höttöä. Se on yritys hallita hallitsematonta, piirtää kartta sumuun. Kun luottamus horjuu – ihmisiin, instituutioihin, itseemme – taikausko astuu esiin kuin varjo, joka näyttää hetken ajan turvalliselta. Se tarjoaa selityksen silloin, kun luottamus vaatisi kärsivällisyyttä.
Mutta ehkä arvoituksellisin kysymys on tämä: kumpi meissä puhuu, kun valitsemme? Onko luottamus lopulta vain hienostuneempi taikausko – usko siihen, että toinen ei petä? Ja onko taikausko vain luottamuksen karannut kaksoisolento, joka yrittää täyttää tyhjiön?
Ehkä vastaus löytyy siitä, miten sydän reagoi. Luottamus rauhoittaa. Taikausko kiihtyy. Luottamus rakentaa siltoja. Taikausko piirtää ympyröitä. Luottamus kestää, vaikka sen varaan olisi vaikea asettua. Taikausko taas katoaa, kun valo osuu siihen.
Ja silti, jos kuljet syysillassa Porin jokirantaa pitkin, kuulet ehkä molempien kuiskauksen. Luottamus sanoo: "Astutaan eteenpäin." Taikausko sanoo: "Varo askelta." Ihminen kuuntelee molempia – ja valitsee, kumman äänen antaa johdattaa.
Kai, haluatko tähän kolumniin lisää Porin murretta, zine-estetiikan rosoa tai myyttistä kehää punosmallin hengessä?