Kokoava voima, tanssi ja kohteliaisuudet

On sopivan vaikeata. Opi. Mitä resursseja on käytettävissä elämänmenossa, on kysymys siitä, onko vapaita resursseja sekä henkisesti että ruumiillisesti edistyen elämänsä asioissa. Elämässä edistyminen voi olla myös matkimistilanne kahdenkin eri tavan mukaan. Joko on halua tehdä samalla tavalla kuin kuka tahansa tai kuten kanssaihmisensä sen asian tahtonaan ilmaisee. Kokoava voima maailmassa on monen monituinen asia, tapahtuma ja joukkoistettu tehtävärypäs. Tanssi on luontainen tapa ilmaista tuota kokoavaa voimaa samalla, kun muistaa kohteliaisuudet yleensä ja yksittäin vastavuoroisesti.

Ilman kohteliaisuuksia ei edetä yksin tai yhteistä tanssiesitystä pidemmälle, vaan sen vuoksi paritanssiksi laittaminen on haave, joka toteutuu yhteisestä tahdosta ja välittämällä kohteliaisuuksia tarvittava määrä hyvälle tanssipartnerille. Nopea kosketus kohteliaisuuksien maailmaan on sulavaa tanssityöskentelyä. Parien täytyy myös sopia keskenään toisilleen. Kokoava voima maailma valtakeskittymissä ja vallan toteutuksissa määrää kohtalonomaisesti sen, mikä on sopivaa ja siihen tyytymisen taito on näyttävää tanssitaitoa kertoen sen, että tanssien ollaan täällä maailmassa ja kaikki maailma voi menestyä. Menestys on hirveän tärkeää maailmalle. Kohteliaisuuksien täytyy koskettaa jokaista ihmistä maailmassa ja luonnon täytyy saada ihmisen aikaansaama vetäytymistaukonsa. Luonnon aiheista keskusteleminen tanssin pyörteissä on siis sallittua ja hyvän tavan mukaista keskustelua kohteliaisuuksin myös tanssin aikana. Muut kohteliaat aiheet ovat luonnosta keskustelun sivujuonteita ja tanssin universaalia tunnetta sekä luonnollista riemua. Keskustelu ei voi olla vaikeaa, jotta tanssiharrastuskin kannattaa maailmassa.

Tanssiin pyytäminen on osa oman tanssitaidon esittelyä, eikä siitä voi kukaan erehtyä, koska se on oman taidon lyhyesti näyttämistä elein, aikein ja valituin sanoin. Tanssiin rientäminen on ensi askelien ottamista omaan tavanomaisuuteensa ihmisenä siinä hetkessä verrattuna varhaisen lapsuuden vapauttavaan kokemukseen liikkumisesta, ensi askelista ja ennen muuta yhdessä koetusta kaikesta tanssi riemusta, jota ei voi edes yhdellä kerralla ajatella koskaan ymmärtävänsä. Vapaus ja kokoavan voiman valtarakenne myös täyttää itse itsensä tanssien tapahtumiksi, jotka alkava ja päättyvät siellä täällä maailmassa kaikkialla. Tanssi on vallan tasoittumista ihmisen mielessä sen aikaansaaman uhkapelin ihmisten keskinäisten suhteiden kehityksestä ansiosta. Rohkeus on yksilöllistä ja pelot epäonnistumisesta tuntuvat ehdottomilta rajoilta tanssiin alkamisessa. Tämä asia on syytä muistaa toista tanssiin pyytäessä. Opettaminen sotii sitä vastaan, että olisi sopivan vaikeata ja kehotus oppia pätisi elämän vaatimalla tavalla.

Tanssin lajit ovat musiikillisesti ja kulttuurisesti opittuja asioita. Niihin vaikuttavat soittotaito ja tanssillinen musiikin tuntemus sekä soittajien että tanssijoiden piirissä. Tahti musiikissa on tanssiessa ilmaistava. Liikkeillä täytyy olla tilaa, josta kumpikin tanssija paritanssissa saa tietenkin päättää luontoa ja sen tekemisensä rauhaa kunnioittavasti sekä hyvin ajattelevaisesti. Yksin ja yhdessä tanssiessa sekä myös tanssiparien pyörähdellessä tila tanssisalin parketilla on ennakoinnin varassa, josta osa kuuluu myös ennakoitavuutena tanssien järjestäjälle. Kohteliaisuuksien kohtaloa miettiessä on tanssijan hyvin tarkkaan mietittävä hengästymistään aivan liiaksi tanssin pyörteissä, jottei jo luontokin saattaisi huolestua asiasta, jos niin voisi ajatella. Kohteliaat sanat ovat turvaavia ja käytännössä yhteisestä tanssin riemusta opittavia sopivan vaikealla oman viehätysvoimansa esittelyllä myös tanssiessa sekä henkilökohtaisiin kohteliaisuuksiin sopivuuden puitteissa mennen. Keskustelun täytyy tanssiessa olla täysin antoisaa. Henkilökohtaiset kohteliaisuudet opitaan parhaiten ystäväpiirissä ja kielitaidon kehityksen varhaisten vaiheiden ristiriitaisissa tilanteissa. Soveltaminen tanssitaitoon on silloin aivan mestarillista varmaankin, muttei varmuutta ehkä saa koskaan omasta parhaasta tanssitaidostaan, eikä sellaista tarvitsekaan. Tansseihin meneminen ja tanssiin alkaminen on yksilön tahdon ominaisuus, jota ei ole aliarvioiminenkaan, koska voimien tasapaino maailmassa on suurehko asia sentään.