Johtaminen samaan aikaan ja yhdessä

Johtaminen samaan aikaan ja yhdessä

Johtamisesta puhutaan usein kuin siitä vastaisi yksi ihminen. Mielikuvissa johtaja seisoo joukon edessä, näyttää suunnan ja muut seuraavat. Todellisuus on kuitenkin yhä useammin toisenlainen. Nykyaikaisessa työelämässä, järjestöissä, perheissä ja yhteisöissä johtaminen tapahtuu samaan aikaan ja yhdessä.

Yksi ihminen voi toki kantaa muodollisen vastuun, mutta arjen toiminta rakentuu monien ihmisten päätösten, havaintojen ja aloitteiden varaan. Kun opettaja ohjaa luokkaa, oppilaat muokkaavat samalla oppimistilannetta. Kun esihenkilö johtaa työyhteisöä, työntekijät johtavat omalla osaamisellaan työn sisältöä, laatua ja ilmapiiriä. Myös asiakkaat, yhteistyökumppanit ja kansalaiset osallistuvat omilla ratkaisuillaan yhteisen suunnan rakentamiseen.

Tämä on johtamisen suuri paradoksi. Mitä monimutkaisempi maailma on, sitä vähemmän kukaan kykenee johtamaan yksin. Samaan aikaan vastuun tarve ei vähene. Tarvitaan ihmisiä, jotka kokoavat näkemyksiä yhteen ja luovat yhteisiä tavoitteita. Johtajuus ei siis katoa, vaan se muuttuu yhä enemmän yhteiseksi kyvyksi.

Yhdessä johtaminen ei tarkoita loputonta keskustelua tai sitä, että kaikki päättävät kaikesta. Pikemminkin kyse on siitä, että mahdollisimman moni voi osallistua tarkoituksen ymmärtämiseen ja sen toteuttamiseen. Kun ihmiset tietävät, miksi jotakin tehdään, heidän ei tarvitse odottaa jokaiseen tilanteeseen erillistä käskyä. He voivat ottaa vastuuta omasta toiminnastaan ja auttaa myös muita onnistumaan.

Parhaimmillaan yhteinen johtaminen muistuttaa orkesteria. Kapellimestarilla on tärkeä tehtävä, mutta ilman muusikoita ei synny musiikkia. Toisaalta taitavimmatkaan muusikot eivät välttämättä muodostu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ilman yhteistä rytmiä. Johtaminen syntyy näiden kahden asian kohtaamisesta: suunnasta ja osallistumisesta.

Juuri tässä piilee myös yhteisöllisyyden voima. Kun ihmiset kokevat olevansa osa johtamista eivätkä pelkästään sen kohteita, sitoutuminen vahvistuu. Yhteinen tavoite muuttuu henkilökohtaiseksi asiaksi. Vastuu ei jakaudu siksi, että sitä olisi pakko kantaa, vaan siksi, että ihmiset haluavat olla mukana rakentamassa jotakin merkityksellistä.

Ehkä tulevaisuuden tärkein johtamistaito ei olekaan kyky olla ensimmäisenä äänessä. Paljon tärkeämpää voi olla kyky saada monet äänet soimaan yhteen. Johtaminen samaan aikaan ja yhdessä ei vähennä yksilön merkitystä. Se paljastaa, kuinka paljon enemmän ihmiset voivat saada aikaan silloin, kun jokainen saa olla sekä johtaja että johdettava yhteisen päämäärän palveluksessa.