Hyviä arvauksia

Hyviä arvauksia

Ihmisellä on erikoinen kyky arvata. Emme tiedä varmasti, mutta silti arvaamme. Joskus oikein, joskus väärin, ja toisinaan niin vakuuttavasti väärin, että jälkikäteen hävettää vielä naapurin kissaakin.

Hyvä arvaus on suomalaisen arjen näkymätön käyttövoima. Kun sääennuste lupaa poutaa, arvataan, ettei kuitenkaan sada. Kun ennuste lupaa sadetta, arvataan, että kyllä se aurinko vielä pilkistää. Lopputuloksena lähdetään ulos ilman sateenvarjoa ja kastutaan täysin riippumatta siitä, mitä alun perin arvattiin.

Arvaaminen on myös asiantuntijuuden sukulainen. Mitä enemmän ihminen tietää, sitä hienostuneemmin hän osaa arvata. Insinööri arvioi hankkeen valmistuvan syksyllä. Rakennusmestari arvaa, että jouluksi. Työntekijä arvaa juhannukseksi seuraavana vuonna. Kokemus opettaa, että pessimisti ei aina ole oikeassa, mutta hän ehtii useammin valmistautua.

Erityisen kiehtovia ovat sosiaaliset arvaukset. Kun ystävä sanoo: "Minulla olisi yksi pieni asia", kaikki alkavat välittömästi arvailla, kuinka suuri asia todellisuudessa on. Useimmiten pieni asia osoittautuu muutoksi, remontiksi, uranvaihdoksi tai rakkauselämän täyskäännökseksi. Pieneksi sitä kutsutaan vain siksi, että keskustelu saataisiin käyntiin ilman sydänkohtauksia.

Myös marketissa harjoitetaan korkeatasoista arvontatiedettä. Kassajonossa arvioidaan, mikä jono liikkuu nopeimmin. Valitaan huolellisesti lyhin. Välittömästi kyseisen kassan asiakas alkaa etsiä kanta-asiakaskorttiaan vuoden 1998 kuiteista. Viereinen jono katoaa horisonttiin samalla nopeudella kuin muuttolinnut syksyllä.

Elämässä parhaat arvaukset eivät kuitenkaan koske säätä eivätkä kassajonoja. Ne liittyvät ihmisiin. Arvaamme, että joku tarvitsee rohkaisua, ja sanomme ystävällisen sanan. Arvaamme, että vanha ystävä ilahtuisi yhteydenotosta, ja soitamme. Arvaamme, että vaikea vaihe menee joskus ohi, ja päätämme jatkaa eteenpäin.

Näissä arvauksissa ei ole kyse ennustamisesta vaan toivosta. Ja kumma kyllä, juuri tällaiset arvaukset osuvat usein kaikkein lähimmäksi totuutta.

Siksi ehdotan, että arvauksille annetaan niiden ansaitsema arvostus. Ei tietenkään niille arvauksille, joiden perusteella ostetaan seitsemäs yleiskaukosäädin tai ryhdytään kokoamaan kirjahyllyä ilman ohjeita. Mutta niille hyville arvauksille, joiden avulla uskallamme tehdä jotakin ennen kuin kaikki on täysin varmaa.

Sillä jos odottaisimme täydellistä varmuutta, emme koskaan lähtisi matkalle, aloittaisi ystävyyttä emmekä kokeilisi mitään uutta. Koko elämä olisi yksi pitkä odotushuone, jossa istuttaisiin vuoronumero kädessä ja arvailtaisiin, milloin varmuus saapuu.

Ja siitä minulla on yksi melko hyvä arvaus: se ei ole tulossa aivan heti.