Elämän jakamisen kysymyksiä
Elämän jakamisen kysymyksiä
Elämässä on monia asioita, joita voi omistaa yksin, mutta kaikkein merkityksellisimmät niistä näyttävät usein kasvavan vasta silloin, kun ne jaetaan. Aika, kokemus, suru, ilo, tieto, vastuu ja toivo ovat kummallisia pääomia: niiden määrä ei yleensä vähene, vaikka niitä antaisi toisille. Päinvastoin, ne saattavat lisääntyä.
Elämän jakamisesta puhutaan usein lämpimin sanoin, mutta siihen liittyy yllättävän vaikeita kysymyksiä. Kuinka paljon itsestään kannattaa antaa? Missä kulkee oman tilan ja yhteisen tilan raja? Miten olla läsnä toiselle menettämättä samalla yhteyttä itseensä?
Nykyaikana jakamisesta on tullut lähes automaatio. Kuvia, mielipiteitä ja tunteita julkaistaan hetkessä koko maailmalle. Silti moni kokee yksinäisyyttä enemmän kuin koskaan. Tämä kertoo siitä, ettei jakaminen itsessään vielä synnytä yhteyttä. Yhteys syntyy vasta silloin, kun joku todella vastaanottaa sen, mitä toinen tarjoaa. Elämän syvimmät jakamisen hetket eivät useinkaan tapahdu näyttämöllä, vaan keittiön pöydän ääressä, sairaalan käytävällä tai hiljaisella kävelyllä.
Jakamiseen liittyy myös vastavuoroisuuden kysymys. Emme elä tyhjiössä, vaan verkostossa, jossa jokainen sekä antaa että vastaanottaa. Joskus olemme vahvoja ja kannamme muita. Toisinaan tarvitsemme itse tukea. Monelle juuri vastaanottaminen on vaikeampaa kuin antaminen. Avun pyytäminen saattaa tuntua heikkoudelta, vaikka todellisuudessa se on luottamuksen ele. Se kertoo uskoa siihen, että toinen ihminen haluaa olla mukana kantamassa.
Yhteiskunnallisestikin elämän jakaminen on enemmän kuin yksityinen tunneasia. Se näkyy siinä, kuinka huolehdimme lapsista, vanhuksista, sairaista ja niistä, joiden voimavarat ovat hetkellisesti vähissä. Yhteisöllisyys ei synny juhlapuheista, vaan arkisista ratkaisuista: siitä, nähdäänkö ihminen ongelmana vai mahdollisuutena osallistua yhteiseen elämään omilla tavoillaan.
Ehkä tärkein elämän jakamisen kysymys on lopulta yksinkertainen. Uskallammeko nähdä toisemme ihmisinä ennen kaikkia rooleja, titteleitä ja määritelmiä? Kun kohtaamme näin, emme jaa vain tietoa tai tavaroita. Jaamme aikaa, huomiota ja ihmisyyttä itseään.
Elämä ei ole kilpailu siitä, kuka selviää pisimmälle yksin. Se on kertomus siitä, mitä syntyy, kun ihmiset kulkevat osan matkasta yhdessä. Siksi elämän jakamisen kysymykset eivät ole vain ihmissuhteiden kysymyksiä. Ne ovat kysymyksiä siitä, millaisen maailman haluamme rakentaa toisillemme ja niiden jälkeen tuleville. Juuri siinä niiden ajankohtaisuus ja merkitys piilevät.