Elämän hyvästä järjestyksestä keskusteleminen hoidollisesti

Luottamus ihmisen omavoimaisuuteen on tärkeää keskustelussa mistä tahansa asioista. On keskustelijana oltava aika tarkkana siitä, ettei aiheuta toiselle mitään ihmissuhdepelin pistemenetyksiä jollakin sanavalintojensa, keskusteluun nostamiensa aiheiden tai hyvän käytöksen puutteensa merkityksellä keskustelussa. Elämän järjestys on yksilöllinen ja muutettavissa todellisten mahdollisuuksien mukaisesti toisenlaiseksi. Keskustelu muutoksesta ei ole vastuun siirtelyä tai väsymistä tilanteeseen, vaan on noudatettavakin vapaan keskustelun periaatetta. Totuudenmukainen kuvaus oman elämän järjestyksestä siedettävän hyvänä ja odotuksiin vastaavana on merkityksellistä keskustelun kannalta ajatellen. Mitään ei saisi jättää sanomatta, millä on merkitystä elämässä pärjäämisessä. Keskustelun jatkumisella sovitun ajan puitteissa on keskusteluna ja roolipelin tuntemisena merkitystä. Keskustelu pitäisi antaa vuorovaikutuksen tunnetta roolin ja vastavuoroisuuden mukaisesti. Hoidollisessa keskustelussa asiantuntemuksella on paikkansa sitä ajatellen, että oikeat perustelut ovat saatavissa keskustelun kuluessa kaikkea käytännöllistä hoidon suunnittelun päätöksentekoa varten. Oikeaan osuva keskustelu voisi olla vaikeaa, jos täydellisimpiin hoidon piirissä olevan keskustelijan hoitotoiveisiin sekä -tavoitteisiin ei pyrittäisi hoidollisessa keskustelussa. Ehdotuksiin on uskallettava vastata asiantuntemuksen ollessa kysymyksessä myönteisestikin, jos sellaiselta tuntuu, koska jonkin asiantuntevan mahdollisuuden menettäminen voi ja kyllä monesti kostautuukin ainakin elämän astetta tavallisemmissa asioissa jokapäiväisessä elämässä ja aika ajoin päätöksenteon mahdollisuuksissa yksityiselämän asioista. Toisin päättäessään olisi oltava tarkka oman edun perään katsoja jonkinmoisella rohkeudella ja järjenkäytöllä. Epärealistisia vaihtoehtoja ei pidä hoidettavan itse esittää keskustelun missään vaiheessa perustelujenkin ollessa avoimina. Parhaan hoitotuloksen aikaansaaminen on keskustelussa osapuolten tavoitteena kohtuudella, mikä saattaa tuntua ensi alkuun rohkeudelta ja myöhemmässä vaiheessa joltakin pettymykseltä siihen, miten asiat hyvin nopeasti menevät, ellei hoidossa epäonnistumiselta. Hoidollinen keskustelutapahtuma täytyy käydä asioina lävitse ja etsiä asiantuntevasti perusteluja tehdä asiaan liittyviä päätelmiä, joiden mukaan menetellään vastaisuudessa kaikissa tilanteissa. Hoidollisen tuloksen aikaansaaminen keskustelemalla on enemmän rohkeutta kuin missään asiassa luovuttamista, joten taas pätee se, ettei elämän hyvästä järjestyksestä keskustelemista hoidollisesti voi ulkoistaa tai siirtää hoidettavalta vastuuta oman elämänsä järjestyksen hyvän huolenpidon osalta muualle. Tällaista tavoitetta tukee keskusteleminen hoidollisesti.

Keskustelun voitollinen pitkäjänteisyys on kaikkiin kysymyksiin vastauksen saamista, eikä sivupolkuja tarvita. Paljonko keskustellaan, on sopimuksiin asiasta sidonnaisuutta. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, mutta sitä voi keskustelija käyttää järkevästi sekä älykkäästi siten, että avoimiin kysymyksiin tuotetaan totuudenmukaisia vastauksia. Ajan varaaminen vastaukselle täytyisi palkita kertomalla esimerkkejä sekä tosiseikkoja kuvatuista elämän asioista. Aikaa kysymyksille pitäisi kunnioittaa laatimalla mielessään asianmukainen kysymys. Kysymyksen esittäminen johtaa sitten ympyrän alkuun vastausten saamiseen, aiheen vapauteen pääkeskustelun aiheen muistaen, sopimuksiin ajankäytöstä keskustelemiseen, viisaaseen keskusteluun ajan puitteissa totuudenmukaisesti avoimeksi esitetyissä kysymyksissä ja vastausten suoraan puheeseen esimerkeistä ja tosiseikoista. Jostakin tietämättömyyden voi koettaa kuitata mielessään toteamuksena, että kaikki asiat tiedetään ja niistä keskustellaan, kunnes joudutaan uuden eteen, mistä kukaan ei oikein tiedä kysymyksenasetteluja ja oikeita vastauksia ellei asioita erikseen ole tutkittu. Tutkijakeskusteluun tai itsenään epämääräisyyteen ei kannata mennä asioissa keskustelussa ilman tällaista pontta asioissa.

Hoidollisen keskustelun hyöty on voitollisessa pitkäjänteisyydessä ja onnistuneessa hoitopolussa. Hoidettava kykenee vointinsa tuntemiseen aikaisempaa paremmaksi ja kauaskantoisesti hoitoon liittyviä kysymyksiä sekä antamiaan vastauksia punniten kaikkia tarpeitaan vastaavaksi. Hoidon jatkuvuus on väsymätöntä hoidollista keskustelua, jossa seuraavat vaiheet ovat myös kysymyksissä sekä totuudenmukaisissa vastauksissa mukana. Väsymyksensä voittaminen on hoidollisessa keskustelussa hoidettava etu. Keskustelun jatkuminen on pantava hyvin merkille.